Sanakone - Teatterikoneen sanainen arkku

Kahvinkeittäjäksi kahvinkeittäjän paikalle – eiku….

2012-01-26T10:48:00.004+02:00

Aloitin Teatterikoneella tuottajaharjoittelijana tammikuun alussa. Yleinen vitsihän on, että työharjoittelijan toimenkuvaan kuuluu kahvin keittäminen ja noh, niin kahvin keittäminen.

Oikeasti vastuullani Teatterikoneessa kuitenkin on kevään uutuusnäytelmän B for Babyn tuottaminen eli suomeksi sanottuna kaikkien projektin käytännön asioiden hoitaminen. Olen muun muassa kartoittanut esityspaikkavaihtoehtoja, haalinut yhteistyökumppaneita, kirjoittanut apurahahakemusta, miettinyt markkinointia, laatinut budjettia – soitellut ja lähetellyt sähköposteja. Ja tietysti tutustunut Teatterikoneen tyyppeihin! Mitään hissuttelua ei harjoitteluni alku ole ollut vaan olen hypännyt lennosta mukaan Teatterikoneen kiitävään kelkkaan ja tarttunut kaksin käsin kiinni tuottajan hommiin.

Tiistaina olin katsomassa B for Babyn treenejä ja voin jo paljastaa menettäneeni sydämeni näytelmän päähenkilölle, herkän hellyttävälle herra Beelle. Hän jos kuka on sydäntenmurskaaja, tosiaankin hän on! Oli myös ilo huomata, että jo tässä vaiheessa produktiota B for Babyssä näyttelevien Kari Toiviaisen ja Minna Tuomasen keskinäinen kemia toimii yhtä terävästi kuin salonkilaatuiset kampaajasakset. Odotan maaliskuun ensi-iltaa jo innolla!

Myös tuotannolliset asiat ovat B for Babyn kohdalla pyörähtäneet käyntiin hyvin – tosin kourallisen harmaita hiuksia tuottajan päähän on saanut kasvamaan esityksen tila-asia. B for Babyä on nimittäin tarkoitus esittää yhdessä Jyväskylän keskustan lukuisista tyhjillään olevista liiketiloista. Monet tilavuokraajat etsivät luonnollisesti pidempiaikaisia vuokralaisia, joten kuukauden kestävä teatteri- ja taidenäyttelyprojekti ei ole sijalla yksi. Vinkkejä tyhjillään olevista liiketiloista saa siis laittaa tulemaan osoitteeseen outi@teatterikone.fi!

Niin, ja siitä harjoittelijan perustyöstä eli kahvin keittämisestä vielä. Olen tainnut tämän kuun aikana keittää kahvia Teatterikoneen toimistolla eli Olohuoneessa tasan kerran – ja silloinkin ihan omasta tahdostani.

Luota intuitioon!

2012-01-20T12:06:00.000+02:00

Elämä on monin tavoin kummallista ja usein joku asia johtaa toiseen huomaamatta. Niin elämässä kuin teatterissakin.

Viime kesänä Tampereen teatterikesässä oli irlantilaisen Abbey teatterin esitys nimeltään B for Baby, joka vaikutti erittäin mielenkiintoiselta aiheensa vuoksi, mutta en päässyt sitä katsomaan. Meillä oli samaan aikaan Pumpgirlin esityksen pystys ja läpimeno teatterikesän OFFissa. Asia jäi minua kuitenkin kaivelemaan.

B for Baby sijoittuu kehitysvammaisten hoitolaitokseen ja se kertoo laitoksen kahdesta asukkaasta Beestä ja Deestä, sekä hoitajasta, Rouva C:stä. Heillä kaikilla on unelma, joka tuntuu saavuttamattomalta. Minulla on itselläni vaikeasti kehitysvammainen lapsi ja kaikki näytelmät, joissa on kehitysvammaisia, kiinnostavat minua suunnattomasti. Niin tämäkin. Ja kaiken lisäksi tässä näytelmässä käsitellään sellaista tabua kuin kehitysvammaisten seksuaalisuus, olin myyty! En ollut lukenut tekstiä tai saanut siitä mitään muuta infoa kuin Teatterikesän sivuilla olevan esittelyn, mutta päätin, että tämä me tehdään! Aloin selvittää miten tekstin saisi luettavaksi.

Kesällä tapasin pitkästä aikaa vanhaa ystävääni Minnaa, joka on näytellyt useassa Teatterikoneen jutussa. Minna kysyi olisko minulla hänelle mitään roolia, kun hän ei ole päässyt näyttämölle viime aikoina kovin usein. Sanoin, että keksitään jotain! Maukkaa ja Väykkää ohjatessa tapasin myös pitkästä aikaa Karia, jonka lapsi oli mukana kissan ja koiran talon rakennuspuuhissa. Karin kanssa tuli puhetta, että hänkään ei ole näytellyt aikoihin, mutta se olisi kivaa pitkän tauon jälkeen. Siinä hetkessä langanpäät yhdistyivät: Minna + Kari = B for Baby! Vielä yksi onnenkantamoinen asiaan liittyi, minuun oli yhteydessä Humakista tuottajaopiskelija, joka kysyi olisko meillä tarjota hänelle työharjoittelupaikkaa. Vastaukseni oli iso kyllä ja produktio, jonka hän sai vastuulleen oli myös selvillä...

Sain syksyllä ystäväni avustuksella tilattua tekstin Irlannista luettavaksi ja aloimme selvittää oikeuksia. Soitin Minnalle ja Karille, että minulla olisi näytelmä idea ja he molemmat innostuivat tekstistä. Jotta projeksi ei venyisi kovin pitkälle, sovimme että teemme jutun keväällä. Aikaa ei ollut hukattavaksi. Tekstiä ei ole suomennettu aikaisemmin, mutta meillehän se sopi. Kari on opiskellut vuoden Yorkissa ja tekee työkseen käsikirjoituksia, joten hän olisi erittäin pätevä kääntämään tekstin. Muutaman mutkan kautta löysimme oikeuksien haltijat ja selvisi, että Suomessa niitä valvoo Teatteritoimisto. Saimme oikeudet kääntää tekstin ja esittää sitä. Tapasimme tammikuun alussa työryhmän kesken ja ensi-ilta päiväksi sovittiin olosuhteiden pakosta 24.3.2012. Koska aikaa ei ollut tuhlattavaksi sovimme, että tehdään käännöstä ja viedään harjoituksia eteenpäin samaan aikaan, kohtaus per harjoitus.

Nyt olemme tammikuun loppupuolella ja puolet näytelmästä on käännetty ja luonnosteltu näyttämölle. Teksti on vielä parempi kuin uskalsi toivoakaan. Asiat etenevät hyvää vauhtia. Koska Teatterikoneella ei ole omaa tilaa, keksimme tehdä yhteistyötä Äkkigallerian kanssa ja tehdä esityksen tyhjillään olevaan liiketiaan. Ensi-ilta sattuu sopivasti Jyväskylän päiville ja on osa sen ohjelmaa. Yhteistyötahoiksi on varmistumassa Kehitysvammaisten tukiliitto ja Bovallius ammattiopisto. Lisäksi Linnateatterista on tulossa ihmisiä ensi-iltaan, koska hekin ovat kiinnostuneet tesktistä.

Summa summarum. Kannatti luottaa siihen fiilikseen, että B for Baby on Teatterikoneen juttu. Se jatkaa hienosti Pumpgirlistä alkanutta Suomen kantaesitysten sarjaa ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen teemaa. Olen meistä ylpeä!

Paska äiti terapiaa

2012-01-17T16:04:00.001+02:00

Oman teatterin pyörittämisessä hienoa on se, että voi itse määrittää mitä tehdään ja milloin. Vuosi sitten teimme esityksen nimeltään Happohotelli, joka kertoi alkoholistien läheisten tarinoita. Lähtökohta esityksen tekemiseen oli se, että meillä kaikilla oli omahohtaisia kokemuksia aiheesta. Nyt halusimme tehdä samalla porukalla uuden jutun eri aiheesta. Tosin se ainoa mies, joka viimeksi oli mukana ei päässyt mukaan, joten aloimme puuhata esitystä naisporukalla.

Aiheen valinnassa pystyimme keskittymään nyt pelkästään naisia koskeviin kysymyksiin. Kadonneen miehen tilalle löysin vanhan ystäväni, tietysti nainen hänkin. Enää vain aihe puuttui. Mietiskelimme naisissa erilaisia vaihtoehtoja ja lopulta aiheeksi valittiin äitiys ja nimenomaan huono äitiys. Meistä jokainen tunnistaa syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteen, kun ei ole lapsille tarpeeksi läsnä, haluaa tehdä töitä mielummin kuin kotihommia ja joskus ei muuten vaan jaksa. Esitys sai nimen Paska äiti.

Tämän produktion yhteydessä kehittelin Teatterikoneelle uuden tekemisen muodon: terapiateatteri. Se tarkoittaa sitä, että mukana olevat eivät saa minkäänlaista korvausta, vaan esitys voidaan toteuttaa nopeallakin aikataululla ilman apurahoja, tekemisen ilosta, itseään terapoiden. Eli harrastaa teatteria!

Aloitimme Paska äiti harjoitukset kirjoittamalla omia kokemuksia äityidestä. Hyviä ja huonoja muistoja, miettien millaisia äitejä me olemme, millaisia haluaisimme olla. Oikeita tarinoita lähdettiin liiottelemaan ja kirjoittamaan kipeitäkin asioita humoristiseen muotoon. Lopulta saimme kaivettua esiin neljä eri äitityyppiä: marttyyri, työnarkomaani, vamppi ja bailaaja. Jokainen meistä tunnistaa itsessään piirteitä näistä hahmoista, minä ainakin. Mietimme millä tavalla henkilöt tuntevat toisensa, missä he ovat yhdessä ja millaisia he ovat. Teimme rungon, johon aloimme tuottaa tekstiä. Aluksi jokainen kirjoitti itselleen monologin ja minä aloin kirjoittaa yhteisiä kohtauksia, kun ensin vähän tutustuin tyyppeihin. Nina teki biisejä ja puhuimme yhdessä mitä haluamme esityksellä sanoa. Reilun kuukauden työstämisen jälkeen kässäri on valmis.

Meillä on kolme ja puoli viikkoa aikaa saada esitys valmiiksi. Ja kyllähän me saamme. Kirjoittamisen ohella minä toimin tässä jutussa ohjaajana ja yhtenä näyttelijöistä, mikä on hieman haasteellista, kun itseään on vaikea ohjata, tilannetta ei hahmota ulkopuolelta. Täytyy yrittää saada Kirsi katsomaan jotain meidän läpimenoa, jos hän voi sitten kertoa mitä minun pitää tehdä. Sitä ennen täytyy varmaan ohjata itseään peilin kautta...

Meidän terapian tuloksia voi tulla katsomaan Vakkariin la 11.2. klo 19, jolloin on esityksen ensi-ilta. Vakiopaineessa varmaan terapoimme itseämme useinkin, mutta tämän esityksen muodossa sitä tapahtuu viisi kertaa.

Itseäni terapoituani täytyy todeta, että joskus olen ihan hyväkin äiti.

Keikkapäiväkirja 14.1.12

2012-01-15T16:52:00.000+02:00

Hankasalmi, käymätön kohde.

Auto ja peräkärry täynnä Maukkaa jaVäykkää.
Monitoimitalolle ja mäki ylös toisella yrittämällä. Ensimmäisen yrityksen jälkeen onnistunut peruutus alamäessä kärryn kanssa ja lisää vauhtia. Vetäähän se Toyotakin.

Lavastuksen taustasermin rakenteet ovat puiset. Puu osoittaa taas olevansa materiaalina elävä. Onneksi on porakone mukana ja näin reiät saadaan kohdakkain ja lavastus pystyyn.

Jaahas, kulissipainot, joista eilen puhuin jäivät puheen tasolle tai ainakin pois kyydistä. Nurkasta löytyy passelisti kaksi vanhaa henkilövaakaa, jotka toimivat tähän tarpeeseen oivallisesti. Tämänkaltaiset ongelmat ratkeavat aina. Oikeastaan ne ovat olennainen osa kiertue-elämää ja maustavat matkaa mukavasti.

Kohtaaminen kahvinkeittimen kanssa.
Taukohuoneessa on iso biljardipöytä ja yksi samanvärinen seinä, jääkaapi, mikro, tv eli kaikki mitä ihminen tarvitsee ja enemmänkin. Ihminenhän pärjää mainiosti pelkällä kahvinkeittimellä ja biljardipöydälläkin. Ensimmäisellä yrityksellä keitin kuitenkin keittää vain vetensä. Toisella kerralla vesi kulkee porojen läpi ja saamme kahvia, vahvaa kahvia.
Muutama lyönti biljardia vaihtelevilla säännöillä ja kestävällä menestyksellä.

Aika on vierinyt kellossa ja tuonut käsille sen hetken jolloin on laitettava rooli päälle. Kaikki tarpeellinen löytyy kuin löytyykin ja Väykkä-koira pääsee myymään lippuja lapsille ja aikuisille. Lippuja myydessä aika kulkee vielä nopeammin ja pian yleisö onkin jo salissa. Kaikkiaan katsojia on kuutisenkymmentä.

Esityksen alkuvaiheessa eturivissä istuva n. 4-v tyttökatsoja yrittää uittaa junaa ja junanpillin huutoa tarinaan mukaan, mutta kun tarinassamme ei ole junaa niin ei voi mitään. Onneksi esityksemme kelpaa ilmankin. Pitkän tauon ansiosta näyttelijäntyössä on erityistä sähköä. Näyttelijät kuuntelevat toisiaan ja luovivat näytelmän läpi mitään tärkeää unohtamatta.

Iloisen oloisia katsojia poistuu Monnarilta. Osa käy kättelemässä Maukkaa tai jututtamassa Väykkää, jotka siirtyvät viimeisten katsojien poistuessa roolihenkilöiden varastoon vapauttaen roudarit takaisin lavalle tällä kertaa purkuhommiin. Loppukahveja keittäessä keitin toistaa aiemman temppunsa vaikka keittäjä on tällä kertaa Hankasalmen kulttuurityöntekijä Elli, joka toimi extraroudarinakin kaiken muun lisäksi.

Kotimatkalla vielä kaksi u-käännöstä lyhyiden reitiltä poikkeamisten vuoksi. Ensi kerralla Hankasalmelle tullessa reitti onkin sitten tuttu.

Aaro

Uusia työkaluja

2012-01-12T13:43:00.000+02:00

"Sitä on niinkun ite se oma instrumenttinsa kun on näyttelijä"
-Joo kyllä, kehollaan ja mielelläänhän sitä töitä tekee, ihminen. Ja joskus ihan mielelläänkin. Ja kielellään omallaan puhuu ja laulaa. Jokainen. Sitä minä teen ihan mielelläni.

Näyttelijäntöitäkin on toki edessä. Heti kohta lauantaina Hankasalmella Maukkaa ja Väykkää. Kiertue alkaa. Instrumenttiani olen huollattanut Kyllön hammashoitolassa ja sitten ihan kotosalla antaen päivittäin itselleni hetken kahvakuulan kanssa. AllClassical radiokanava soimaan ja kuula liikkeelle. Siinä hommassa tuo karvainen kuulakin lepää.

Ostin uusia kaluja musiikin tekemiseen. Magix music maker ohjelman ja M-Audio fast track pron. Music makerilla olen ehtinyt vasta tunnin leikkiä ja Maudia en ole edes liittänyt koneeseen vielä. Odotukset ovat kuitenkin korkealla. Äänenlaatu tulee olemaan kirkkaasti parempaa tästä lähtien. Kahteen näytelmään olen tehnyt äänityöt tähän mennessä. Molempia esitetään vielä. Pumpgirl ja Maukka ja Väykkä. Pumpissa käytin häiriöääniä hyväkseni. M&V oli erilaista kun "piti" sitä roolityötä samalla. Eilen into syttyi kun ajatukset alkoivat kiertää näytelmän B for baby äänien aalloilla. Annu ohjaa, Minna ja Kari näyttelee. Pääsen keskittymään vain ääniin.

Kuuletko sinäkin ääniä?

Tammikuun aikana ehdin vielä kuuntelemaan ja tekemään ääniä muutaman erityisluokan kanssa Minun Lauluni työpajoissa, joita Kulttuuriaitta tarjoaa. Viiden tunnin pajan aikana äännellään, kuunnellaan, leikitään ja kehitellään uusia laulunpätkiä. Homman kruunaa loppukonsertti, johon luokka voi halutessaan kutsua toisen luokan vieraisille. Monille erityisen hauskaksi on osoittautunut didgeridoo-hieronta. Kun didgeridoolla soittaa voi tuntea äänen värähtelyn. Musiikki koskettaa. Äänen voi tuntea. Se tuntuu hyvältä.

Näin se homma toimii!

2011-12-20T12:07:00.000+02:00

Aikainen keikka. 8:50. Pari laulua. hmm, okei..

Tässäpä hyvä tilaisuus testata uutta Bossin dual loopperia, itselle etukäteen ostettua joululahjaa. Loopperin avulla voi esittää musaa ilman soittimia. Pelkkä mikrofoni riittää. Aamulla kahvin jälkeen muutama looppiharjoitus, beatboxausta, joo joo, tästä lähtee, kyllä kyllä.

Illalla ennen nukkumaanmenoa nousi mieleen sopivat biisitkin. Leinoa, tottakai! Sitähän on tullut jo loopperin kanssa treenattuakin.

Kamat kassiin ja menoksi. Mukavan kevyttä kulkea ilman kitaraa. Vain yksi kassi kädessä. Hyräilyttää suorastaan. (tahtoisin kuulla laulua suo-rastaan)

Paikan päällä. Jahas!? Mitäs... kassissa on loopperi, kassissa on ämyri, mutta mutta... ei mikrofonia, njet boni mai.. Talossa on mikki, saan sen lainaan, Kiitos!

Laulu voi alkaa. Nauhoitan taustat, selailen suurta Leino kokoelmaa. Laulan jonkun runon summamutikassa. Jatkan Laulajapojalla, tuttu biisi, musiikki alkaa viedä, rytmi keinuttaa, sanat soivat.. ja sitten, ääni haipuu ämyristä. Patterit ovat tulleet tiensä päähän. Siihen loppui sähkövehjesoittelu tällä erää.

Mitäs sitten? Ei ole kitaraa, ei ole virtaa. Kassissa muutama kilkutin ja kazoo-pilli. Kilkuttimet teipillä koipiin ja kazoolla kauneimmat joululaulut. Vaan kun päässä ei syty, ei synny ajatus, ei irtoa laulu. Siis pöydästä toiseen kiertämään. "Olisko teillä toivejoululuja listalla tähän aamuun, tästä soi!" Ja se soi ja se soi!

Uusia sovituksia tutuista lauluista Kulkusille ja Kazoolle ja avot! Meininki on hieno.

Ammattitaidoksi voidaan katsoa huolehtiminen siitä, että pelit on mukana ja virtaa piisaa. Ja sitä se onkin. Sitäkin.

Mutta niin on sekin kun vedetään niillä mitä on. Tilanteen mukaan soveltaen.

Yllättävä vieras jännittää!

2011-12-13T11:41:00.000+02:00

Meillä oli viime perjantaina keikka erään hoiva-alayrityksen pikkujouluissa. Meidät pestattiin sinne yllättäviksi vieraiksi, jotka esiintyvät uusina, vasta palkattuina työntekijöinä. Sovimme tilaajan kanssa, että meidän on tarkoitus herättää kummastusta ja vähän ärsytystä muissa ihmisissä, niin että kun huijaus paljastetaan, lopputulos on että työntekijät ovat kiitollisia, ettemme olekaan heidän työkavereitaan oikeasti.

Kehitittelimme itsellemme lähihoitaja identiteetit. Olimme muka valmistuneet viime keväänä Pirkanmaan aikuisopistosta ja opiskelleet Suomessa vielä tuntematonta luovan terapian menetelmää nimeltään Laulaen lähemmäs. Keksin tälle menetelmälle historian ja miten se vaikuttaa ihmisiin. Lopuksi tein siitä esitteen, jossa oli lyhyesti kerrottu mistä on kyse. Lisäksi keksimme omille lähihoitaja hahmoillemme taustat ja olemuksen. Minä olin Kukka-Maaria, hippimäinen, värikkäästi pukeutuva henkilö, joka on ollut vapaaehtoistyössä Intiassa ja uskoo vahvasti laulun parantavaan voimaan. Aaron hahmo oli Sami eli Sam, joka oli itseään korostava, ulkomailla tanssiakin opiskellut Jyväskylää vihaava tyyppi.

Tullessamme juhlapaikalle meitä katsottiin pitkään ja minusta ainakin tuntui, että minun hahmoni olemukselle naurettiin. Olin turbaani päässä ja hyvin värikkäissä vaatteissa, villasukat jalassa. Sam oli hieman hillitymmin pukeutunut ja totesikin jollekin "työkaverille", että taitaa olla alipukeutunut.

Odotimme juhlan alkua aulassa vähän syrjässä muista ja toivoimme esimiehen saapuvan pian paikalle, että hän voisi esitellä meidät muille. Loputtomalta tuntuvan odotuksen jälkeen esimies saapui ja pääsimme aloittamaan juhlat. Tervetulotoivotuksen jälkeen maljat nostettiin ja meidät esiteltiin. Silloin tuntui, että lähtee jännityksestä taju. Oli olo, että kaikki katsovat meitä epäilevästi ja ajattelin etten pysty olemaan uskottavasti se joka väitän olevani. Onneksi jostain sai rohkeutta heittäytyä tilanteeseen ja aloin esitellä uutta menetelmää Laulaen lähelle, josta esimies oli jo lyhyesti maininnut. Kysyin esimieheltä saanko teettää yhden harjoituksen kaikille ja hyvänä esimiehenä hän tarkisti, että kaikille sopii. Teimme harjoituksen, jossa jokainen lauloi oman nimensä ja teki samalla jonkun liikkeen. Tämän tyyppistä harjoitusta olen tehnyt paljon tutustumisharjoituksena koulutuksissa ja teatteriporukoissa, mutta tuossa tilanteessa se tuntui hurjalta. Ihmiset olivat epäuskoisia, että tälläistäkö me aletaan asiakkaiden kanssa tekemään?!

Ruokailun aikana kerroimme pöydässä itsestämme ja tästä uudesta menetelmästä lisää ja myöhemmin illalla teetimme toisen harjoituksen "äänimatto", osa ihmisistä nauroi jo hysteerisesti tämän harjoituksen aikana. Sen jälkeen kiertelimme pöydissä kyselemässä miltä uusi metodi ihmisistä tuntuu ja keksimme tarinoita siitä miten ja missä olemme sitä käyttäneet. Tuossa vaiheessa ei enää pelottanut, että jäisi tästä huijauksesta kiinni vaan alkoi itsekin jo uskoa omaan hahmoonsa.

Pikkuhiljaa alkoi ongelmaksi muodostua, että miten paljastamme itsemme niin, ettemme nolaa niitä ihmisiä, jotka ovat uskoneet meihin. Päätimme tehdä Laulukone tyyppisen laulun ihmisten huolista ja sen päätteeksi paljastaa oikean henkilöllisyytemme. Teimme kaksi laulua, jotka nostivat tunnelman kattoon. Tuntui, että saimme viimeisetkin epäilijät puolellemme. Kun paljastimme itsemme, kaikki nauroivat vapautuneesti ja huijauksesta syntyi paljon keskustelua. Jotkut olivat meinanneet tulla kyselemään meiltä hoitotermejä, että näkisivät olemmeko päteviä, jotkut olivat uskoneet kaiken ja eräs nainen oli aidosti pahoillaan, ettei hän pääse meidän laulukoulutukseen.

Ennen tälle keikalle lähtöä tuntui, että mitään näin jännittävää en ole ikinä tehnyt. Myös esimies jännitti miten hänen pokkansa pitää ja miten ihmiset ottavat meidät vastaan. Mutta selvisimme onneksi kaikki tästä hienosti!

Tämän kaltainen tekeminen on hyvin erilaista kuin minkään roolin esittäminen näytelmässä tai tyhjä päänä improaminen. Varsinaisesti ei voi harjoitella, mutta täytyy olla tarkkaan suunniteltu hahmo ja sen taustat. Ensin jännittää, että paljastuu ennen aikojaan ja sitten jännittää miten paljastaa itsensä tyylikkäästi. Lisäksi aina on vaara, että tilaajan ja tekijöiden ajatus illan kulusta onkin ihan erilainen ja siitä syntyy ikäviä tilanteita. Tilaaja onneksi kertoi olevansa meihin erittäin tyytyväinen ja itselle jäi keikasta myös oikein hyvä mieli. Pääsimme laululla lähemmäs!

Tässä vielä luettavaksi tästä uudesta menetelmästä muutama "fakta":

Laulaen lähemmäs

-tunnetta hoivatyöhön

•Amerikkalaisen musiikkiterapeutin Barbara Williamsin kehittämä luovan terapian menetelmä, kun hän joutui vakavaan pyöräilyonnettomuuteen. Onnettomuuden seurauksena hän oli vuodepotilaana pitkän aikaa ja joutui opettelemaan uudelleen kävelemään ja puhumaan. Parantumisessa häntä auttoi tunteiden ilmaisu laulaen, josta hän kehitti tämän menetelmän. Sitä on kokeiltu useissa hoitolaitoksissa ympäri Virginiaa.

•Laulaen lähemmäs terapiamenetelmä auttaa sekä hoitajia, että potilaita ilmaisemaan tunteitaan laulun avulla. Sitä voi käyttää kaikissa hoitotilanteissa ja erityisesti siitä on apua kivunlievitykseen, aggressioiden purkuun ja tunnekanavien avaamiseen.

•Musiikin tervehdyttävistä vaikutuksista on tehty paljon tutkimuksia. Validia toimipisteet ottavat vuoden 2012 alussa ensimmäisenä Suomessa Laulaen lähemmäs terapiamenetelmän käyttöön. Lisäksi Jyväskylän yliopisto tekee tutkimusta aiheesta.

•Suomessa Laulaen lähemmäs hoitomuotoa on opetettu vasta vuoden 2011 alusta Länsi-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymässä Ikaalisissa. Opetus toteutetaan monimuotovalmennuksena. Suomeen tämän menetelmän on tuonut musiikkipedagogi ja lähihoitaja Marja Peltonen, joka opiskeli sitä Barbara Williamsin opastuksella.

•Esimerkkejä Laulaen lähemmäs terapiamenetelmän vaikutuksista:

- Poistaa fyysistä kipua, särkyä tai epämiellyttäviä tunteita kehossa tai mielessä

- Puhdistaa ja vapauttaa tunnetasolle säilöttyjä muistoja ja traumoja, joista on valmis vapautumaan

- Vapauttaa vanhoista tunne - ja toimintamalleista.

- Poistaa mielen tason tukoksia ja tunnekuonaa: vanhoja ajatusmalleja, lukkiintunutta energiaa

- Vapauttaa fyysisiä voimavaroja

- Syventää hoidettavan tietoisuutta ja intuitiota

Maukka ja Väykkä rakentavat talon - ohjaajan sana

2011-10-19T13:54:00.000+03:00

Ensi-ilta 15.10.2011 Jyväskylän kaupunginkirjaston Satuhuoneessa.

Maukka on kissa ja Väykkä on koira. Maukka on luonteeltaan ideoita pursuava suunnittelija ja Väykkä on rauhallinen rakentaja, joka toteuttaa suunnitelmia. Kumpi sinä olet?

Minä olen ehkä vähän molempia. Suunnittelen hulluna ja sitten alan toteuttaa. Sen minkä osaan. Mieskin joutuu suunnitelmiini mukaan vähän kuin vahingossa, kun tarvitsenkin apua uuden lampun asentamisessa tai sohvan kokoamisessa. Sellaisia me olemme, erilaisia, mutta toimimme kuitenkin hyvin yhteen. Jos minä en olisi suunnitellut, intoillut ja ostanut, meillä olisi ne samat verhot kuin viimekin vuonna. Jos mies ei olisi korjannut vajan kattoa, se mädäntyisi pystyyn. Ihanaa, että on olemassa Maukkoja ja Väykkiä, erilaisuutta ja ystävyyttä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja varotaan tallomasta muita!

Jyväskylässä 13.10.2011

Monipuolista keikkaa

2011-09-05T12:01:00.001+03:00

Monipuolinen viikko keikkojen suhteen.

Sunnuntaina ajelin Orivedelle Aaronmeiden Synttäripakettia esittämään. 5-vuotias päiväsankari oli kavereidensa kanssa juhlinut aamusta asti ja kummasti vaan virtaa riitti vielä iltakuudeltakin kun Aaronmeiden, jota lapset kyllä kutsuivat iron man nimellä, saapui keikalle.
Iron man nurkkaan, aikuiset sohville ja lapset lattialle eturiviin diggailemaan. Puolet biiseistä jäi soittamatta, mutta aika tuli täytettyä ja hauskaa oli.
Keikan lopuksi tehty Lahjalaulu tallentui iskän i-padille. Ja sitten Tarinatuokio.
Pienen tauon jälkeen kokoonnuimme lasten kanssa trampoliinin alle, josta aloitimme seikkailun nälkäisinä karhuina. Lensimme käymään Espanjassa, ryömimme autiomaan yli ja polskimme ympäri uima-allasta krokotiileinä kunnes lopulta söimme aikuiset, jonka jälkeen tarjoiltiin kakku.
Vaatetusta keikalle harkittiin kotona tarkkaan ja yhdestä asuvaihtoehdosta tulikin itseasiassa asu tiistain keikalle.
Extrat, n. 200km, pastasalaattia, kahvia ja kakkua.

Tiistaina Hullu Lauluntekijä oli Hippoksen kentällä kehittämässä asennelauluja uusille lyseolaisille. Aamusta vaan meikit naamaan, Hullun kuteet päälle ja menoksi. Kun astelin kentän poikki tulvi joka suunnasta musiikki. Kyseisellä kentällä harrastetaan urheilua ja sen seurantaa ja silläpä siellä on massiiviset äänentoistolaitteet. Itselläni oli vain akustinen ukulele kitara ja Rolandin AC-33 vahvari. Harkitsin jo luovuttamista, biisien teko nopealla tempolla on tuhoon tuomittu jos taustalla pauhaa valmista musiikkia. Maltoin kuitenkin mieleni ja onneksi musiikki seisutettiin siitä alkaen kun Hullun laulupiste aloittii toimintansa.
Seitsämän ryhmää kävi pisteellä ja jokaiselle valikoitui asenne, josta piti sitten sorvaaman biisinpätkä ryhmän laulettavaksi. Niin, siis piti sorvaaman... Hullun hommaahan se on koittaa vartti per posse väsätä tarttuvaa teemabiisiä. Ihan joka ryhmän kohdalla ei päästy huikeisiin tuloksiin, mutta toki joukossa oli hetkiä, jotka helmien joukkoon kuuluvat.
Hienosti tuoreet lyseolaiset selvisivät kuitenkin Hullun epämääräisistä sepustuksista huolimatta.
Extrat, n. 7km, päänsärky loppupäiväksi.

Lauantaina Klaukkala ja taas vuorossa lapsen syntymäpäiväjuhlat. Tällä kertaa lapsi vain olikin syntynyt jo 20 vuotta sitten :) Äitinsä oli päättänyt järjestää yllätysjuhlat ja onnistuikin siinä. Sankaritar oli odottanut paikalle vain mummoa ja ehkä kummiansa, mutta paikalle tulikin kavereita tuvan täydeltä. Kavereita, ja yksi yllättävä vieras... Sovimme, että Laulajapoika tulee paikalle "vanhana kaverina", jota Sankaritar ei luonnollisesti muista. Ilme oli hauska kun morjestin häntä ovella, toivotin hyvää syntymäpäivää ja poukkasin juhliin mukaan.

Tähän keikkaan valmistautuminen oli työn ja tuskan takana. Lastenkeikkoja olen jo tehnyt kesäisen tapaturmani jälkeen, mutta täysikokoista kitaraa en ole juuri soittanut yli kahteen kuukauteen. Vasemman käteni, eli sen jolla otan soinnut kitarasta, nimetön sormi lyheni hieman kesällä ja sormenpään osuessa kitaran kielelle on kuin sormeen iskisi sähköisku.
Teetti siis työtä ja tuskaa opetella soittamaan taas. Askartelin pienen sormiproteesin, jonka kanssa on mahdollista soittaa, mutta parin kuukauden soittamattomuus pehmentää sormien päitä ja muutenkin.... kun on ikänsä soittanut ja yht´äkkiä soittamisen mahdollisuus vaikeutuu näin radikaalisti niin se ottaa kaaliin. Murheen alhossa saa rypeä ja surutyötä täytyy tehdä. Se ei tarkoita luovuttamista. Se on hyväksymistä ja luopumista. Sen myötä on helpompi suunnata tarmonsa siihen kuinka tästä eteenpäin.
Sain setin kasaan ja treenasin sen kuntoon ja kas vain! Keikalla oli hauskaa taas!
Laulajapoika pyöräytti vielä synttärineitoselle Lahjalaulun, joka ehdittiin veivata kolmeen kertaan. Kun seurue jatkoi juhliaan Paikallisessa, lähti Laulajapoika kotimatkalle.
Extrat: n. 600km, lasillinen Fresitaa, voileipäkakkua

Kolme keikkaa: Parikymmentä sähköpostia, muutamia puheluita, seitsämän eri esiintymisasuvaihtoehtoa, reilut 800km, pari uutta fania ;)

Haluan olla hyödyksi!

2011-08-30T21:36:00.000+03:00

Olin kolme viikkoa sairaslomalla keuhkokuumeen vuoksi ja taudin vakavuuden vuoksi jouduin keskittymään lepäämiseen. Ja minun tapauksessani lepääminen vaati kovasti keskittymistä. Muutaman työpalaverin pidin kotona ja vähän hoidin joitakin työjuttuja (joinakin päivinä vähän enemmänkin), mutta muuten pysyttelin lepoasennossa suurimman osan päivästä. Kyllä otti koville!

Jo muutaman päivän lepäämisen jälkeen tuntuu, että on menettänyt ihmisarvonsa, kun ei voi tehdä mitään hyödyllistä ja auttaa puolisoa kotitöissä ja lastenhoidossa. Miten syvällä meissä on tämä "olla hyödyksi muille" tai "vain työtä tekemällä olet jotain" -asenne? Voin vain kuvitella miltä tuntuisi sairastaa tai olla työttömänä useita kuukausia tai vuosia.

Kun ei aktiivisesti hoida töitä muutamaan viikkoon, kas kummaa, nehän kasautuvat! Tämä viikon alku onkin mennyt tohinalla töihin tarttuessa. Pieni paniikki meinasi iskeä, kun tajusin, että Maukka ja Väykkä rakentavat talon esityksen ensi-iltaan on vain puotoista kuukautta. Paniikissa tosin jo kirjoittelin erinäisiin paikkoihin puolitoista viikkoa, mikä ei onneksi pidä paikkaansa!

Maukka ja Väykkä rakentavat talon on Timo Parvelan valloittava lastenkirja, josta Aaro on tehnyt dramatisoinnin. Se kertoo kissan ja koiran ystävyydestä. Vaikka Maukka haihattelee ja maalailee kuvia itsestään ja Väykkä ahkeroi ja pitää arjesta huolta, he osaavat arvostaa toisiaan ja erilaisuuttaan. Hauska ja hellyyttävä parivaljakko! Teemme kirjaston kanssa yhteistyötä ja meillä on 10 esitystä pääkirjaston satuhuoneessa. Sen jälkeen esitys lähtee kiertämään maakuntaa.

Meillä Teatterikoneessa roolit kiertävät mukavasti. Ohjaamme ja näyttelemme ristiin rastiin. Maukassa ja Väykässä minä olen ohjaajan pallilla ja Aaro ja Kirsi näyttämöllä. Pumpgirlissä Aaro ohjasi ja minä ja Kirsi näyteltiin ja sitä ennen Happohotellissa Kirsi ohjasi Aaroa ja minua. Tämä tuo mukavasti uutta näkökulmaa kaikken työhön, kun voidaan tehdä hommia ristiin rastiin.

Olemme alkaneet aktiivisesti etsiä Teatterikoneelle pysyvää tilaa, jotta voisimme kehtittää ja monipuolistaa toimintaamme. Ideoita sinkoilee hurjaa vauhtia ja olemme käyneet katsomassa jos jonkinmoisia kellariloukkoja, mutta hyvän tilan löytäminen keskustan läheltä tuntuu erittäin haastavalta. Sen on huomannut jo moni muu ennen meitä, mutta olen optimisti ja uskon, että se paikka vielä löytyy!

Ensi kesän suunnitelmatkin ovat alkaneet kasvattaa siipiä ja vahvasti näyttää siltä, että metsään mennään! Tuleva syksy näyttää oikein mukavalta ja työntäyteiseltä. Rattaat pyörivät!

Ja kuten tästä kaikesta ehkä huomaa, en uskalla olla heittäytyä muodikkaasti downshiftaamaan vaan ostan itselleni hyväksyntää tekemällä hulluna töitä!

Muumiobanaani

2011-08-26T14:05:00.000+03:00

Aina toisinaan on hyvä päivitttä hieman, että mitä tässä ollaan tekemässä ja kenelle. Kun aloin perkaamaan kesän aikana tehtyjä keikkoja niin huomasin Aaronmeiden toiminnan saaneen siipiensä alle seitsämän eri esitysmuotoa! Sen sijaan, että tarjoaisin lastenkonserttia, voin tarjota jo varsin monipuolista ohjelmaa erinäisiin lastentapahtumiin, syntymäpäiväjuhlille ja vaikka minne.
Hauskaa miten vuosien varrella omaa esitysmateriaalia kertyy reppuun. Pitää vaan pöyhiä välillä, ettei pohjalla olevat ihan ummehdu. Tai käy niin kuin kävi eväsbanaanille joka unohtui sohvan alle. Jos se olisikin kokonaan muumioitunut niin se olisi ollut ihan hauska ja sitä olisi voinut käyttää jossain jonain, mutta kun lattiaa vasten ollut osa ei saanut hengittää niin toispuoleisen muumiobanaanin haju esti entisen eväsherkun uusiokaytön.

Nyt on muuten hyvä hetki kerätä villejä lupiineja ja askarrella kalkkarohelistimiä!

Aaro

Toivon nostatus!

2011-08-25T15:32:00.000+03:00

Taas haaveillaan omasta tilasta. Ehkä tällä kertaa haaveet toteutuvat!

Meidät on rakennettu haaveistamme. Unelmointi on positiivista varautumista tulevaisuuteen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, pitkään unelmoitu on viittä vaille valmis!

Kohta pyörähtää käyntiin aktiivinen syyskausi. Pari kuukautta tästä eteenpäin niin paljon on taas tapahtunut. Ehkä onkin ihan hyvä, että ensin lämmitetään Toivo (Elvis Tähti) ja vasta sen jälkeen käydään rakentamaan taloa Maukan ja Väykän kanssa. Eihän siitä ilman toivoa mitään tulisi. Talosta, elämästä ja sen sellaisesta.

Aaro

"Ihan jees reissu"

2011-08-09T00:21:00.000+03:00

Näin Kauppakadulla yhtä kaveria joka kysyi miten Tampereen reissu meni- Hyvin meni, pari esitystä oli, ei hirveesti porukkaa, mut hyvä meininki kuitenkin... Käivtkö kattomassa ite mitään? Joo, yhen jutun ehdin kattomaan, Ahaa Teatterin Toinen vasemmalta, hiton hyvä juttu!

Jälkikäteen tuli mieleen, että miten olis pitäny mennä, että olis sanonu jotain muuta ku "ihan jees" tai muuta vastaavaa yhtä latteaa. Eihän tämä reissu siis mikään katastrofi ollut, mutta kolmesta näyttelijästä oli kuitenkin kaksi kipeänä läpi reissun. Toisen kuumeilu kehittyi keuhkokuumeksi ja toisen tuoma vatsatauti tavoitti lopulta kotiin palattua minut ja kolmannenkin näyttelijän.
Valojen eteen tehtiin "turhaa" työtä monta tuntia yökahteen asti kun aamulla kaikki ohjelmoidut tilanteet oli poikkeuksellisesti kadonneet ja esitykset ajettiin kymmentä liukua käyttäen. Joka liukunapin takana oli joko yksi tilanne tai vain yksi lamppu. Ja se yleisömäärä, jonka näytelmämme keräsi Siperiassa olisi mahtunut yhteenkin esitykseen..
Hyvää palautetta on kuitenkin saatu ja lippurahoilla kuitataan ainakin tilavuokra. Ja ainahan on mahdollista, että saimme tämän keikan myötä lisää keikkoja tulevaisuuteen.

Teatterikesä se vasta heimokokous onkin! Osallistuin jokin aika sitten Jättömaa festivaalille Kouvolassa ja siellä puhuimme Jättömaan heimosta joka kokoontui iloitsemaan helteen ja ukkosen keskelle. Näinhän se oli, mutta Telakalla ja muuallakin tuli tavattua oman heimon edustajia vielä pidemmän matkan jänteeltä.
Kun on ehtinyt jo yhden pienen elämän verran elää Jyväskylässä ja toisenkin jo aloittanut niin helposti unohtaa ne aikaisemmat elämät, joiden aikana tavatut ihmiset eivät enää aktiivisesti kosketa jokapäiväistä elämää. Aina ei edes tajua tai muista, että muuallakin saman heimon edustajat tarpovat omilla kentillään ja tekevät mitä tekevät rakkaudesta siihen mitä tekevät.

Saman auringon alla kuitenkin.

Eivätkös kaikki tähdet heijasta saman auringon valoa?

-Aaro-

Teatteria tiloissa

2011-05-19T14:27:00.003+03:00

Kyllä on ollut Teatterikoneella kiireinen kevät! Esityksiä on ollut monia, eri kokoonpanoilla ja eri tiloissa. Ja tahti näyttää jatkuvan vielä jonkin aikaa, ainakin noin omasta näkökulmasta...

Forumin nuorilla olemme kiertäneet reilun parinkymmenen esityksen voimin ja saattaneet ensi-iltaan Happohotellin ja Pumpgirlin. Tällä hetkellä työalla on Mika Terävän käsikirjoittama Koiratorpan keisari, jota harjoittelemme Lounaispuistossa, missä esitystä esitetään kesä-heinäkuussa.

Forumin nuorten tämän kevään viimeinen esitys huipentui YLE Teeman Tehtävä koulussa - sarjan kiusaamista käsittelevään jaksoon. Räätälöimme Jani Toivolan elämän pohjalta kiusaamistarinan, jossa Jani itse näytteli pääosaa. Jakso tulee syksyllä telkkarista.

Pumpgirlin esitykset kaupunginteatterilla sujuivat erittäin hyvin ja saimme todella positiivista palautetta katsojilta. Ehkä eniten mieltä lämmitti kuitenkin itse kirjailija Abbie Spallenin kommentti ensi-illassa, että tämä meidän versio oli paras kaikista viidestä, jotka hän on nähnyt. Eli pesimme Lontoon ja Off Broadwayn esitykset! Pumpgirlin tulevaisuudessa siintää esitykset Tampereen teatterikesän Offissa, toivottavasti pääsemme myös Lainsuojattomille ja saamme vierailuja muihin teattereihin.

Happohotellin esitykset Vakkarissa menivät myös hienosti. Harmiksemme emme saaneet apurahaa baarikiertueelle, jossa esitys olisi viety baareihin ja asiakkaat olisivat päässeet katsomaan esitystä ilmaiseksi ja keskustelemaan näytelmän teemoista. Ehkä keksimme kuitenkin esitykselle vielä esityspaikkoja ja saamme vietyä sitä keikoille.

Pumpgirlin jälkeen alkoikin Koiratorpan harjoitukset, jossa minun roolini on olla ohjaaja. Kivaa vaihtelua Pumpgirlin tekstimassan opettelun jälkeen! Nyt saa olla luvan kanssa pihalla! Ja kieltämättä siltä on tuntunutkin. Kesti hetken ennen kuin näytelmän muoto ja sijoittelu hahmottui puistossa. Nyt näyttää siltä, että näytelmän ensimmäinen puoli esitetään lavalla, niin että yleisökin on siellä näyttelijöiden kanssa ja toisella puolella liikutaan ympäri puistoa. Täytyyhän sillä hienolla näytelmää varten ostetulla autolla päästä vähän kruisailemaan!

Tulevana viikonloppuna on Yläkaupungin yö, jossa Teatterikone on mukana kahdella ohjelmassa. Puffaamme Koiratorppaa Grilli 21 luona esittämällä Aaron hienoja biisejä ja yleisö saa osallistua auton tuunaamiseen näytelmäkuntoon. Yöllä otamme kantaa eriarvoistumiseen Moirislammen hämyisässä tunnelmassa. Luvassa on jälleen räjähdyksiä ja kantaaottavuutta.

Yksi viimeaikojen ilouutisista on uuden tuottajan saaminen toimintaamme mukaan! Saimme palkattua palkkatuella Riku Suonion puoleksi vuodeksi töihin ja toivottavasti senkin jälkeen löytyy rahaa hänen meillä pitämiseen. Minun työtaakkani helpottuu ja asiat tulee hoidettua ajallaan.

Iloista kevättä itse kullekin! Elämä on aika kivaa!

Ksml puffijuttu Pumpgirl näytelmästä

2011-04-28T17:43:00.001+03:00

Tässä siis teille, jotka ette lehteä käsiinne saa Riikka Mahlamäki-Kaistisen kirjoittama juttu pumpgirlistä, otsikolla bensaa suonissa.

Matka jatkuu

2011-04-11T21:55:00.001+03:00

Tulipa lähdettyä tosiaan mielenkiintoiselle matkalle Pumpgirlin kanssa!

Ohjaajan rooli on ihan jotain muuta kuin mitä olen aiemmin teatterin saralla tehnyt. Onhan tämä omien heikkouksien kanssa kisailu toki tuttua näyttelijän tontiltakin, mutta kulma on kuitenkin uusi.
Näkevän silmän kulma. Ja millaiseen tunteiden virtaan sitä saakaan astahtaa kun näytelmä alkaa herätä eloon. Kun tarinat näyttelijöiden teoissa, puheissa ja toiminnoissa lihallistuvat, aukeavat.

Tänään saimme toisen kierroksen päätökseen. Huomenna se kruunataan läpimenolla. Saa nähdä kuinka paljon on kruunussa korjattavaa. Nyt mieli on korkealla ja odotukset realistiset. Olemme harjoitelleet Köhniön studiolla ja kaupunginteatterin harjoitushuoneessa niinä päivinä kun siellä on ollut tilaa. Onneksi olemme saaneet käyttää harjoitushuonetta, koska tämä Köhniön studio on hieman tilavuusrajoitteinen. Ja muutenkin koti olisi kiva pitää kotina...

Tähän päivään asti olen ollut varma siitä, etten ohjaa tämän jälkeen koskaan. Enää en ole varma. Tulevaisuus onkin onneksi auki. Se tehdään mikä vastaan tulee.

Matka jatkuu.

Arvaamattomia mahdollisuuksia

2011-03-06T12:16:00.000+02:00

Vakiopaineen kellarissa on pidetty hauskaa Happohotellin merkeissä. Eilistä esitystä ennen meidän frontstagemme oli tosin ollut Joose Keskitalo & kolmas maailmanpalo yhtyeen backstage. Tämä tuli todettua lattian tahmeudesta. Allekirjoittanut kun pötköttelee lattialla parissakin eri roolissa...
Vakkari ympäristönä antaa kyllä hienon kehyksen esityksellemme. Baarin ja putkiston äänet kulkevat ja osallistuvat esitykseen. Teatteri kommunikoi aina omassa ajassaan, niin että esitys on aina uusi. Median yleiseen tietouteen nostamat targediat tai muut voivat luoda näytelmän yksittäisille repliikeille tai tapahtumille uusia merkityksiä, sellaisia, joita ei työstövaiheessa ole ajateltukaan.
Happohotellissa on paljon teatterin arvaamattomuutta, mahdollisuuksia. Se on kuin lavastekaappimme joka notkuu ja nitkuu, venyy ja paukkuu ja kestää ja toimii. Ennen esitystä sovimme, että lähdemme lavalle pitämään hauskaa. Vaikka esitys olisikin kuinka loppuun asti hiottu on tärkeää pitää auki yllätyksen mahdollisuus. Se pysyy auki läsnäolon kautta. Silloin on mahdollisuus myös vaikuttua itse.

Matka on alkanut

2011-02-16T17:55:00.000+02:00

Ensimmäistä Pumpgirlin harjoituspäivää edeltävänä iltana ihmettelin ihan ääneen, että onpa jännä kun ei jännitä. Että huomenna alkaa treenit ja olo on ihan normaali. Suljin valot leipäläpeni myötä ja kuvavirta alkoi vyörymään suljettujen luomieni takana. Jaahas, kone lähti käyntiin...

Viime yönä taas olin pitkästä aikaa perustilanteessa unissani. Olin paikkaamassa isoa roolia, jota en koskaan ollut tehnyt. Näyttelijä, jolta pyysin saada tekstiä vilkaistavaksi hetkeä ennen lavalle menoa ei tahtonut näyttää minulle plariaan, koska siellä oli niin paljon henkilökohtaisia asioita. Siellä sitten kuikuilin vieraassa talossa ja arvuuttelin mikä mahtaa olla iskuni mennä lavalle ja mitäköhän mahdan siellä sanoa.

Tänään muokkasin olohuoneemme taas treenitilaksi. Pieni näyttämö. Studionäyttämö. Kotiteatteri.
Pääsimme alkuun. Pitkäkin matka alkaa ensimmäisestä askeleesta.

Tässä kirjoituksessakin pääsin alkuun.
Aioin kirjoittaa ensikokemuksistani ohjaajana.
Mutta...
En osaa muovailla kokemuksia vielä sanoiksi.
Olen matkalla.

Happohotellin takahuoneessa

2011-02-09T23:08:00.002+02:00

Eilen saatettiin taas yksi esitys esityskuntoon. Happohotellin ensi-ilta oli Vakiopaineen teatteritilassa. Tämä on ollut kummallinen reissu tähän saakka. Takahuonejännitystä on saanut kokea vasta kaksi kertaa, mutta ehkä sitäkin enemmän.

Tämän esityksen ideointi aloitettiin ehkä joskus vuosi sitten. Se lähti tarpeesta käsitellä alkoholistin läheisen arkea. Tarpeesta puhua vaikeasta aiheesta. Alettiin kasaamaan työryhmää erään nimeltä mainitsemattoman työryhmän jäsenen kanssa ja pikkuhiljaa se oli kasassa. Kaikilla työryhmän jäsenillä sattui olemaan omakohtainen kokemus aiheessa. Keräsimme myös internetin välityksellä tarinoita laajentaaksemme näkökulmaa. Aluksi sovimme, että minä teen käsikirjoituksen ja Nina biisit. En kuitenkaan saanut kovin paljon yksin aikaiseksi ja aloin pitää muille kirjoitustyöpajoja, että saisin lisää materiaalia. Lopullinen kässäri syntyi yhteistyönä. Harjoittelimme meidän olohuoneessa juttua syksystä alkaen, vaikka suurin osa ajasta meni kyllä kahvin juontiin ja maailman parantamiseen. Yhtäkkiä tajusimme, että ensi-ilta lähestyy ja aikaa pitää käyttää myös esityksen tekemiseen. Ja hups, ensi-ilta oli käsillä.

Minulla oli todella epävarma ja kummallinen olo esityksen suhteen. Ei voinut yhtään tietää mitä yleisö tässä jutussa näkee ja mitä se saa siitä irti. Ohjaaja Kirsin sisko oli katsomassa meidän läpimenoa Vakkarissa ja hän tykkäsi jutusta, se antoi vähän uskoa, että joku muukin saa tästä jotain. Kun ennakkoyleisökin antoi positiivista palautetta alkoi olla mieli jo taipuvainen siihen suuntaan, että ehkä se kaikki kahvin juonti ei mennyt hukkaan. Ja nyt kahden esityksen jälkeen, kun palaute on ollut erittäin positiivista, tuntuu tämä kaikki ihmeeltä.

Olen kiitollinen, että me olemme niin rohkeita, että uskalsimme tehdä tämän esityksen. Ja olen kiitollinen, että siitä tuli myös oivallista teatteria. Kun sukeltaa tuntemattomaan, sieltä saattaa löytää aarteen-

Omia latuja p..kele!

2011-02-01T17:56:00.000+02:00

Jaahas, maaliskussa saa näköjään heittää sitten forumkeikkaa...
Mikäs siinä, ilohan töitä on tehdä. Tänään kävin kasiluokkalaisten ilmaisutaidon ryhmälle pitämässä tuplatunnin. Ajellessani kotiin päin tajusin, että on ihan oikeasti mahdollista, että osa heistä on ollut vielä vaipoissa kun minä aloitin teatterikoulun. :)

Kirjailin tuossa merkintöjä seinäkalenteriin kun käyttökalenteri on kylillä, liekö täyttymässä, tiedä häntä. Tämä vapaan taiteilijan elämä on tietyllä tavalla melko sidottua ja toisinaan kiireistäkin. Kun kalenterissa on ajanjaksoja, joita ei vielä ole täytetty voisi sinne kirjata mukavan sattumanvaraisesti joillekin päiville vaikkapa: löhöilypäivä, ulkohommia, vapaa päivä/viikonloppu/viikko, tänään vain tuumintaa ja pohdiskelua. Jos tällaisia päiviä ripottelisi etukäteen riittävästi kalenteriin ja pitäisi niistä myös kiinni niin sehän voisi tehdä elämästä yhä vain parempaa!

Työtarjoukseen olisi myös hauska vastata: "Aah, mielenkiintonen juttu joo, mutta se päivä ei sovi mulle mitenkään ku mulla menee koko päivä sillon telkkarin kattomiseen ja kotona lorvailuun, sopisko joku toinen päivä teille?"

Onhan se koitettava pitää elämän perusarvoista kiinni. Toki ne kannattaa määritellä itselleen eikä vaan kopioida niitä mutu-pohjalta median maailmasta, ettei sitten huomaa kulkeneensa toisten latuja pitkin väsyneenä eksyksiin asti.

Rakkaus on musta

2011-01-12T21:02:00.001+02:00

Kaapin rakentaminen vei aikaa enemmän kuin arvelin.

Kun se lopulta oli "valmis" lähdin roijaamaan sitä rappukäytävään, joka oli, kuinka ollakaan, liian ahdas. Mutta ei hätää, puuvaraston oven kautta on mahtunut jos vaikka mitä, joten sieltä kautta siis. Kielenkäyttö ei ollut lasten korville sopivaa kun mahdutin kaapinrotiskoa läpi puolitäyteen ahdetun kapean käytävän, läpi oviaukon varaston puolelle ja sieltä ulko-ovelle ja jumiin ulkorappusiin.. Siinä aikani kiroiltuani aloin sitten katolta tippuneita lumia luomaan saadakseni tarvittavat lisäsentit kaapin ulos saamiseksi. Potkin routaisesta maasta kaiteen irti ja näin lopulta onnistuin ja pääsin luomukseni kanssa ulos ja etuovesta sisään.

Kellariretuutus löysti liitoksia siinä määrin, että rotisko alkoi todella olla kuvaava sana tälle taikakaapille. Horjuva viritys ei luo edellytyksiä onnistuvalle toiminnalle, joten takaisin varastoon hakemaan erinäisiä kappaleita puuta, jolla sain lopulta kokonaisuuden, jos nyt ei kiitettävän puolelle niin ainakin tyydyttäväksi.

Monesti tämän rakennusprojektin aikana ajattelin tekeväni tätä työtä rakkaudella.

Ja tehtyäni virheitä ja purkaessani tekeleitäni koin myös paljon monia muita tunteita..
Puhumattakaan siitä tunteiden tummasta kirjosta joka päässäni nelisti noina jumiutuneina hetkinä eri rapuissa.
Silloin tulin ajatelleeksi, että ehkä rakkaus sisältää kaikki tunteet. Ehkä se on kuin väreistä musta, jossa on kaikki värit.

Voiko vihata, jos ei osaa rakastaa?

Maalihuuruissa

2011-01-10T22:03:00.000+02:00

Minut hyväksyttiin Happohotellin lavastajaksi. Tänään loppui pakkasessa suihkiminen.

Kannoin sermit talomme alakertaan ja maalasin ne siellä. Toinen sermeistä oli pari senttiä toista pidempi vielä ensimmäisen sahauksen jälkeen eikä taittunut rappusista alas vaan vaati saada erikoiskuljetuksen puuvaraston oven kautta. Siellä se sai ensialkuun maistaa lisää sahaa. Sentti sieltä, toinen täältä, kaksi tuosta ja siksi vielä yksi sieltä ja täältä. Sitten vähän poraa ja niin oli ´Arvoituksellisia muunnelmia´ näytelmässä aikanaan palvellut sermi saanut uuden muodon ´Happohotellia´ varten. Sinne se sitten jäi puuvarastoon, joka ohimennen sanoen on tällä hetkellä lähes puuton, -puita on kyllä peräkärryssä, mutta katolta tullut lumi on jumittanut toisen peräkärryn suunnitellulle puunkantoväylälle sen verran lahjakkaasti, että saunapuut voi hakea sylillinen kerrallaan kärrystäkin. Siihen vajaaseen vajaan, jossa kyllä on paljon muuta kuin puuta siis jäi sermi odottamaan vuoroaan kun ensin maalasin telalla pari vanhaa kaapin ovea, jotka pelastin muutama vuosi sitten jätelavalta Mesikämmenessä. Telailtuani Karjalaisten vanhat ovet hain repusta täyden purkin oranssia spray-maalia ja aloin suihkia sitä puuvarastossa valkoisen sermin päälle. Vähän kävi hengen päälle, mutta kun harvemmin tulee maalia vedettyä henkeen niin ajattelin, että menköön. Suhittuani koko sermin oli ilmatila kuin olisi katsonut ruusunoranssien linssien läpi. Vasta siinä vaiheessa tajusin käydä avaamassa ulko-oven ja poistuin takaisin pannuhuoneeseen teloittamaan toista sermiä -siis maalamaan telalla. Siitä on nyt reilut kuusi tuntia ja vieläkin rapussa haisee remontti. Toisaalta, kyllä sitä täytyy toisinaan päästä maaleihin ja poraan käsiksi kun kerran teatteria tekee.

Vielä kerran: Hyvää alkanutta vuotta!

2011-01-08T16:31:00.000+02:00

Vuodenvaihde kuluin Hullun hommissa. Sekunteja laskiessa kaupungin uuden vuoden vastaanotolla. Puolessa tunnissa paraatiaukio äkkiä täyttyi juhlakansasta. Oli hieno nähdä kaiken ikäistä väkeä hankien ja pakkasen keskellä juhlimassa yhdessä. Kansanjuhlan makua!

Aika kulkee kulkemistaan

Happohotellia on treenattu vaihteen vuoksi Muuramen puolella. Siellä meillä oli käytössämme isompi olohuone kuin Köhniöllä. Annu leipoi tekstiä kasaan vuoden vaihduttua ja syötti sen Kirsille joka lisäsi aineita ja asioita ja pisti tekstin lavalle, jonka jälkeen tekstiä maustettiin vielä yhden illan ja alkuyön ajan niin, että se kelpaa nyt lavalla marinoitavaksi. Mistä näitä ruokavertauksia tulee, taitaa olla nälkä?
Ensi-iltaan on tällä hetkellä tasan kuukausi!

Minusta tehtiin lavastaja :)
Maalasin tänään pakkasessa kaapin ovea spraymaalilla. Saa nähdä kauanko kestää maalin kuivuminen. Ja kestääkö maali pinnassa kiinni vai miten käy. Tämän toimen myötä olen alkanut kaivata lämmitettyä työtilaa, jossa voisi tehdä puutöitä ja maalaushommia. Autotallimme on sopivan kokoinen, mutta kylmä ja sähkötön. Sekä täynnä kaikenlaista kesäsälää ja Forumin nuorten lavasteita ym. ym. Senkin esityksiä jatketaan jo tämän kuun puolella. Sitten on se Pumpgirl, jonka tekstin ääressä tulee vietettyä aikaa ja keikkaa pukkaa välillä ja tulevaa suunnitellaan ja lähitulevaisuutta jo toteutetaankin. Silti on ollut ainakin toistaiseksi aikaa myös lauluntekoon ja joutenoloon. Tuntuu siltä kuin joululomasta olisi todella ollut hyötyä. Ihminen tuli kuntoon. Ja autokin saatiin huollettua. Tähän vuoteen on ihan hyvä lähteä.

Lukutreenit

2010-12-17T13:40:00.000+02:00

Kesän lopulla tuntui vuotta olevan vielä niiiiin paljon jäljellä, että oli helppo sopia lukutreenit pumpista tämän vuoden puolelle. Työryhmäkin on pieni, joten päällekkäisiä menoja ei voi olla aina. Ajattelin.

Ajoissa paikalle, että ehtii rauhassa olla ja mietiskellä hetken ennenkuin muut rymähtävät sisään. Ja että ehtii laittaa auton hyvään parkkiin ja ottaa vaikka kupin kahvia. Ajattelin.

Kun teksti on luettu yhdessä on hyvä kun pääsee avaamaan sitä muiden kanssa. Minkälaisia visioita on herännyt, miltä on teksti maistunut. Saa pyöritellä tähtäintä aiheen ja teemojen ympärillä. Ajattelin.

Vaan kuinkas sitten kävikään...

Joulukuu alkoi, tekstikäännös oli valmiina mutta kalenteri kertoi omaa karua tietoaan päivien rajallisuudesta. Joululomakin vie aikaa tästä kuusta. Mistä olen kyllä kiitollinen ja haluan pitää kiinni. Lomailu ja vapaat päivät ja joutenolo on tärkeää ja nyt kun on itsensä työllistäjä niin täytyy muistaa olla hellä alaiselleen eli itselleen. On annettava tilaa itselle.

(onkohan sitä enemmän itsensä pomo vai alainen?)

Noh, lopulta sain aikaan löytää päivän, jolloin minä ja kolme näyttelijää pääsee paikalle ja se sopi myös kääntäjälle ja pääsimme kokoontumaan kirjailijatalolla. Kotoa lähtiessä, siinä vaiheessa kun olisimme vielä hyvin ehtineet paikalle ajoissa, tuli mieleen ryhtyä paketoimaan vielä yhtä joululahjaa. Laatikon pohjaa, vanhaa sanomalehteä ja joulupaperia hirveässä kiireessä toimistoteipillä joka jatkuvasti tarttui itseensä ja lopulta ilmastointiteipin tyyppistä kangasteippiä sinne sun tänne paketin kylkiin ja saatesanoina vielä "Tää on ehkä huonoin paketointi ikinä, mutta kyllä se lahjan peittää" -ja sitten autoon ja vauhdilla sakkopaikalle, josta vielä autoa siirtämään ennen aloitusta, johon kukaan ei ihan ehtinyt ajoissa.
Siinä sitten lukemaan ilman kahvia kun maha sanoi niin. Ja niin se vaan tikutti kello menojaan siihen malliin, että kun teksti oli luettu piti kahden kolmasosan näyttelijöistä jo jatkaa reippaasti matkaansa seuraaviin tapaamisiin. Siellä ne kytevät nyt, ajatukset.

Että tehokkaasti lähti meikäläisen ohjaajanhommat käyntiin. Toisin kuin auto, joka ei nykyisellään enää käyntiin lähde.

Auto on huollossa ja kohta on kuskikin. Tällä en tahdo mainostaa mitään huoltoasemaketjua. Meillä ei ole sponsorisopimusta minkään Esson kanssa. Auto on Nissan, mutta kuulemma Forditkin käy huollossa toisinaan, että ei nyt automerkkejä mustamaalata. Tarkoitin siis, että loma huoltaa kuskia,
joululoma.

Saa nähdä...

2010-12-12T21:35:00.000+02:00

Teatterikone juhli pikkujoulua jo harjoitustilanakin tutuksi tulleessa olohuoneessamme. Tämän juhlan varjolla väki sai "suuren mantelinmetsästyksen" johdosta kiertää koko asuinkortteerimme nurkkia myöten etsiessään toiveita toteuttavaa pikku mantelia. Metsästys oli siis suuri, vaikka manteli oli pieni. Voittajaiksi selvityivät Toni ja Kirsi. He saivat korkata riisipuuron eikä manteli siellä kauaa levännyt vaan päätyi nopeahkosti Tonin lautaselle. Todellinen tuurihaukka siis tuo mies.

Sauna kuumeni, mutta porukka oli cool.
Vakiopaineeseen ehdittiin ennen valomerkkiä ja juhlan jäljet oli aamulla nopeasti siivottu,
vaikka ennen öistä poistumista keksittiin vielä pistää pystyyn Livekaraoke. Kuka tietää vaikka näitä manteliluolassa nähtyjä hahmoja tultaisiin näkemään vielä julkisilla lavoillakin.

Pumpgirlin ensiluku on ensi viikolla. Oma mieleni on sen kanssa askarrellut jo unissakin. Sanottava on, että ihan uuden tuntuinen näkökulma lähteä aloittamaan juttua on minulle tämä ohjaajan paikalta katsominen. Josko tähän saisi paremman otteen nyt kun kuulee tekstin näyttelijöiden lukemana ja näkee kasvot konkreettisesti edessään. Saa nähdä. Mikä tilaisuus! Saa nähdä!

Kirjoitus Köhniö-Kypärämäki asukaslehteen

2010-11-22T14:13:00.000+02:00

Teatterikone toteutti Ronja Ryövärintytär metsäseikkailun Killerin metsässä viime kesänä.

Yhteisessä verkossa

Teatteriesityksen valmistaminen sitoo tekijänsä yhteiseen verkkoon. Varsinkin erityisoloissa tehty esitys pystyy muovaamaan ryhmästä yhden ison perheen. Näin tapahtui Ronja-ryhmälle Killerin metsässä. Metsä on näyttelijälle poikkeuksellinen paikka tehdä työtään. Pohjantikan kanssa ei voi kilpailla kiinnostavuudessa ja niin sen kuuluukin joissain tilanteissa olla. Oli upea nähdä kuinka katsojat, lapset ja aikuiset nauttivat kulkemisesta metsässä, tunnistivat kasveja, maistoivat mustikoita ja seurasivat ympäristöään. Kaupunkimaisemassa valpas mieli on turva verraton, kuten laulussa sanotaan, mutta kaupungilla kulkeminen aiheuttaa huomaamatta alituista stressiä elimistössä. Ihminen on osa luontoa. Autot eivät ole. Ne ovat siis epäluonnollisia. Keho reagoi epäluonnolliseen vaaraan kun peltilaatikoita tulee taukoamattomana virtana useista suunnista. Mieli tietää tai ainakin tahtoo uskoa niiden kulkevan sääntöjen mukaisesti ja pyrkii turruttamaan vaarasta varoittavat aistit. Metsässä sen sijaan aistit heräävät. Voi pysähtyä seuraamaan hämähäkin elämää verkossaan. Se ei ole maailmanlaajuinen, mutta se on täydellinen ja riittävä sille itselleen.

Reilut 1800 ihmistä kävi kulkemassa Killerin polut Ronjan ja ryöväreiden johdolla. Jotkin poluista levenivät kesän mittaan ja ensi keväänä voi käydä katsomassa kuinka luonto uudistuu.

Sateeton kesä

Taloudellisesti kesä meni yli odotusten ja metsäseikkailut tulevat saamaan jatkoa, mutta ei vielä tulevana vuonna. Ronja Ryövärintyttären tuotantoa suunniteltiin pitkään ja itse kesä kaikkine helteineen oli raskas, vaikka antoisa. Teatterikoneen säätyöryhmä ei myöskään usko olevan mahdollista että ensi kesänä voitaisiin esittää 29 esitystä ilman vesisadetta, kuten tällä kertaa onnellisesti kävi.

Uutta tulossa

Nyt menneet ovat menneitä ja uutta historiaan tehdään. Ronja elää muistoissa ja katsojien lähettämissä ihanissa kuvissa, joita pääset katsomaan Teatterikoneen Facebook sivulla. Metsä elää omaa elämäänsä ja sitä pääset katsomaan vaikka joka päivä ilman tietoliikenneyhteyttä.

Kesäkauden jälkeen kone ehti jäähdytellä jälkikesän helteissä viikon päivät kunnes Forumin nuorten harjoitukset alkoivat. Sitä on kierretty esittämässä yläkoululaisille syksyn kuluessa ja esitykset jatkuvat ensi vuoden puolella. Keväälle on tulossa myös kaksi uutta ensi-iltaa. Happohotelli –tarinoita alkoholistin läheisen elämästä saa kantaesityksensä Vakiopaineessa helmikuun lopulla ja Abbie Spallenin näytelmä Pumpgirl tulee ensi-iltaan vierailuna kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä huhtikuun lopussa.

Jonain kauniina pakkaspäivänä Ronja-perhekin suuntaa kuksineen ja termareineen takaisin pääkallopaikalle ja silloin metsä kaikuu taas hetken aikaa ryövärilauluista. Verkko on taas hetken ehjä.

Aaro Vuotila, Teatterikone

Aikaisia aamuja

2010-11-02T16:10:00.000+02:00

Forumin nuoret on nyt saanut jokusen kilometrin taakseen ja hyviä kokemuksia eri kouluilta. Vielä on matkaa edessä, tälläkin viikolla kärry kiskotaan Tikkakoskelle ja toistamiseen Korpilahdelle, jossa kävimmekin jo kertaalleen esiintymässä tukioppilaille. Aikaiset aamut on otettu miten kuten kukakin. Jos esitys alkaa yhdeksältä on parasta olla pystyttämässä matkaläppäriä vähintään tuntia ennen, joten liikkeelle on helposti lähdettävä seitsämän aikaan, jolloin herättävä on jo kuudelta, joka ei monissakaan perheissä/talouksissa ole mitään erityistä -ja onhan se monille jo aika olla töissäkin, mutta meidän ryhmämme jäsenille se on harvinaisen aikaista.

Viime viikko oli tiukkaa rutistusta apurahojen hakujen suhteen. Kaikki saatiin ajallaan postiin. Kun vie hakemuksia viime hetkellä postiin tai postilaatikkoon voi luottaa siihen, että jossain muualla, useassakin paikassa todennäköisesti, on joku joka tekee samaa kuin sinä juuri sillä hetkellä.

Siinä tuli samalla kirkastettua suunnitelmia ja suunniteltua tulevaisuutta tarkemmin mikä hyödyttää toimintaa. Teatterikoneella on nyt suunnitelmat kolme vuotta eteenpäin. Suunnitelmat on hyvä olla olemassa. Niistä voi sitten poiketa tarpeen tullen.

Happohotelli liikuttaa

2010-10-11T10:52:00.003+03:00

Meillä oli eilen ensimmäiset Happohotellin tanssitreenit. Happohotelli on Teatterikoneen helmikuussa ensi-iltaan tuleva esitys, joka kertoo alkoholistin läheisistä. Työryhmäämme kuuluu minun lisäkseni Tuija Kiviranta, Nina Loimusalo, Aaro Vuotila ja Kirsi Sulonen katsoo juttua päältä ohjaajan silmin. Aluksi esityksen nimeksi oli tulossa Naiset hapoilla, mutta parien treenien jälkeen totesimme, että tarvitsemme esitykseen miehen! Pienen anelun jälkeen sain Aaron ylipuhuttua mukaan. Onneksi, sillä näkökulma olisi liian yksipuolinen vain naisten silmin. Olemme keränneet alkoholistien läheisiltä tarinoita, joita käytämme materiaalina esityksessä. Niiden lisäksi meillä on jokaisella omakohtainen kokemus aiheesta. Niin kuin aika monella suomalaisella.

Oli mahtava pitkästä aikaa päästä liikkumaan ja tuottaa liikettä. Meille tekee koreografoita Ronjassakin vaikuttanut tanssija Tarja Lindholm. Tanssin avulla voi hienosti kertoa asioita ja jättää katsojan tulkinnalle riittävästi tilaa. Myös raadollisista asioista voi kertoa kauniisti ja koskettavasti ilman angstia ja ahditusta. Jo yhdessä treenikerrassa alkoi syntyä käyttökelpoista materiaalia. Tanssi liikuttaa mieltä ja ruumista!

Nina on säveltänyt huikeita biisejä jo saaduista tarinoista. Tässä maistiaisiksi jo yhden tekstin sanat.

Sohvalla

Vihdoinkin tänä iltana istut vierellä sohvalla
Kuitenkin kaukana.
Välissä koko maailma.

Ja paikka sydämen vieressä uskaltaa vielä toivoa.
Kysyy äänellä hauraalla:
Voiko tätä paikata?

Kyllä tiedän ja myönnän sen
Olen myös osasyyllinen:
sanoin rumasti, loukkasin. Olin itsekäs. Pelkäsin.

Mutta ei ole reilua että kaikkien tässä talossa
on vuokses oltava vahvoja
ja itsensä kadottaa.

Nyt tiedän mitä haluan:
Hymyn peilissä kirkkaaman.
Ja tunteen että rakastan ja olen turvassa.

Että saan joskus väsyä
rintaa vasten itkeä
taas siipeni kerätä ja nousta tuhkasta.

Kuuntele, en syytä enää. Itselleni oikeutta penää.
Oomme viereikkäin sohvalla
mut kulta, tavataa vasta pohjalla.

Tahdon pilven pois puhaltaa.
Antaa anteeksi ja unohtaa.
Ihmistä rakastaa
vaan en enää eläämi uhrata.

Jos haluat jakaa tarinasi alkoholistin läheisenä olosta meille voi laittaa tarinoita ja kokemuksia sähköpostilla osoitteeseen annu@teatterikone.fi tai lähettää postissa:
Teatterikone/Happohotelli
Köhniönkatu 31
40630 Jyväskylä

Nuorisovaltuusto

2010-10-09T14:36:00.000+03:00

Jyväskylän nuorisovaltuusto tilasi meiltä forum-esityksen kokouskäytänteistä. (Tai käytännöistä en ole ihan varma. Kummalliselta kuulostaa tuo sana käytänteet, mutta voihan se silti olla sana siinä missä muutkin.)

Kaksi tuntia meille annettiin ohjelma-aikaa ja toiseksi aiheeksi toivottiin vielä harjoitusta tilanteisiin, joissa saa edustaa valtuustoa tai muuta taustaorganisaatiota päättäjien edessä.
Uusilla Nuorisovaltuustolaisilla oli kurssiviikonloppu Vesangassa. Hyvä meininki oli. Keskustelua syntyi ja ajatuksia tuntui heräävän.

Kirjoitimme ja harjoittelimme pienen koulun oppilaskunnan kokouksen, joka ei toimi. Pienen koulun siksi, että näyttelijämäärästä johtuen oppilaita tämän koulun oppilaskunnassa oli vain neljä. Ja heistäkin yksi poissa paikalta.
Forum-teatterin keinoin yleisö pääsi korvaamaan kokouksen puheenjohtajaa ja vaikuttamaan sitä kautta kokouksen kulkuun. Nykyiset nuorisovaltuustolaiset saivatkin otteillaan kokouksen toimimaan huomattavsti paremmin kuin Sinatranposken kasiluokkalaiset.
Koulun nimeksi tuli Sinatranposken yläaste, koska kun itse olin kasilla Imatrankosken yläasteella me esitimme siellä näytelmän joka sijoittui Sinatranposken yläasteelle. Silloin olin rehtori Vuotila. Nyt olen siis esittänyt Sinatranposken rehtoria, sekä kahta eri oppilasta. CV:n lehdet ne havisee...

Ryhmätehtävässä nuorisovaltuustolaiset pääsivät esittämään heille tärkeän asian kaupunginvaltuuston jäsenelle. Kaksi kolmesta ryhmästä tuli kertomaan kouluruokailusta, joten...

Viesti Teille, jotka päätätte kouluruokailuista.
Pieni korotus yksittäisen aterian hintaan voi olla suuri säästö.
Hyvin ravittu koululainen on motivoituneempi ja energisempi.
Tätä kautta limsat, karkit ja energiajuomat jäisivät luonnostaan vähemmälle käytölle ja keskittymiskyky voisi parantua. Ruoka on yksi ihmisen perustarpeista ja siitä huolehtimalla saadaan aikaan ihmisestä välittävä ilmapiiri. Ruokailu on käytännön toimintaa, joka osoittaa arvostuksen määrän. Oikeaa, ravitsevaa ja monipuolista ruokaa oikeilta astioilta kiitos!

Aaro

On the road again

2010-09-17T22:51:00.000+03:00

Viisi tarinaa - viisi ensi-iltaa. Kolme viikkoa.

Forumin nuoret oli melkoinen rypistys kaiken kaikkiaan. Jokaisessa tarinassa oli viime metreille uudistamista. Ja jokainen saatiin ensi-illassaan toimimaan!
Viiden hengen työryhmällä on näköjään mahdollista työskennellä menestyksekkäästi kollektiivisesti vailla riitoja. Tavallaan voisi ajatella, että ajan vähyys johti tehokkaaseen ajankäyttöön eikä riitelylle olisi ollut aikaakaan, mutta eipä sinne riitelemättömiä riitojakaan jäänyt. Avoimuus ja yhteinen päämäärä, sekä usko tämän työn tärkeyteen lienevät olleet vahvoina tekijöinä matkan saattamisessa tähän pisteeseen.

Tämän produktion kanssa on matkattu jo pari vuotta ja silti olemme taas matkan alussa. Ensi-illat on pidetty. Niistä on pidetty ja meitä on tilattu.
Tällä hetkellä keikkakalenterissa on n. 15 esitystä Forumin nuoria Vesalassa, Uuraisilla, Toivakassa, Muuramessa jne. Kiinnostusta tätä kohtaan on ja työmme koetaan tärkeäksi koulumaailmassa.
Onkin ollut mielenkiintoista huomata, että samaan aikaan nuorille tarjotaan teatteria useissa eri kaupungeissa. (Oulun kaupunginteatterin Koulupihojen tarinat. Helsingin kaupunginteatterin ja Metropolian Noodi-projekti. Kokkolan kaupunginteatterin Meganin tarina. Nämä ainakin näin yhden Teatteri-lehden numeron pohjalta.)

Tuntuu kuin teatterin katse olisi kääntynyt kohti nuorisoa. Nuorissa on tulevaisuus -tietenkin katsojina ja kulttuurin tekijöinä ja kokijoina, mutta tuntuu kuin yhteiskunnassa näkyvä nuorten pahoinvointi olisi johtanut vastuuntuntoon. Teatterin keinoin on mahdollista herättää ajatuksia, tunteita ja keskustelua myös yli sukupolvien. Kaupunginteatterin esityksemme olivat avoimia kaikille ja parhaimmillaan aikuiset saivat muistutuksen siitä millaista on nuoruus samalla kun nuoret saivat kuulla aikuisten olleen nuoria omana aikanaan. Forum-teatterin voima onkin siinä, että se saa ihmiset puhumaan. Se antaa oikeuden puhua. Jokaisella on oikeus puheenvuoroon ja mielipiteeseen. Ehkä se johtaa jopa kuulluksi tulemiseen. Jos tällaiseen esitykseen lähtee ulkopuoliseksi tarkkailijaksi on liikkeellä rammalla asenteella.

Teatteri on aina vuorovaikutuksellista ja ollakseen valmis vuorovaikutukseen on antauduttava mukaan.

Aaro

Forumin nuoret - (E)ero

2010-09-01T21:55:00.000+03:00

(E)eron ennakko oli tänään. Yleisönä kourallinen aktiivisia lukiolaisia. Tällä kertaa sain itse tuta sen miltä tuntuu yrittää pitää roolihenkilöään kasassa kun päähenkilö yrittää uusia keinoja. Pyrkimyksenä on pitää oma tahdon suunta ja viedä omaa asiaansa haluamaansa suuntaan. Olipahan hauskaa! Niin hauskaa, että kyyneleet valui silmistä kun alkoi naurattaa.
Saa nähdä miten huominen yleisö esityksen ottaa ja millä keinoin heidän kanssaan tilanteita ratkotaan. Ensi-iltaan päästään toivon mukaan levännein mielin. Tämä ilta sujui sen verran mallikkaasti, että totesimme yksissä tuumin meille olevan parasta nukkua aamulla niin pitkään, kun nukuttaa -mahdollisuuksien mukaan tietenkin, mutta harjoitukset jätämme aamulta ainakin pitämättä. Näiden esitysten kohdalla joka kerta on joka tapauksessa erilainen.

Kauniita unia! (Siellähän nämä tarinat pyörivät kuitenkin)

Forumin nuoret - Marionetti

2010-08-31T16:56:00.000+03:00

Ensimmäinen viidestä ensi-illasta on tänään. Taas on käsillä hetki, johon ajatukset ovat kurottaneet jo vuosia. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet uskomatonta aivomyllyä. Tarinoista jokainen on otettu työn alle vuorollaan ja käännetty ympäri, heitetty ämpäriin, ravisteltu, sokoitettu ja rakennettu uudestaan. Forum-teatterin muoto vaatii tarinan rakenteelta erityislaatua. Jokaisen tilanteen pitää palvella forumoinnin tarpeita. Kolmen näyttelijän päässä myllertää yhteensä noin kolmekymmentä roolia. Ei ihme jos työ jatkuu unissakin.

Marionetin eilinen ennakko antoi edelleen uskoa forum-teatterin voimaan. Tämä oli meille ensimmäinen täyspitkä forum-esitys. Yleisönä oli niitä ihmisiä, joita meidän oli ja on tarkoituskin saada teatterissa käymään, eli niitä nuoria, jotka siellä eivät normaalisti käy. Toivottavasti saimme annettua heille mieleenpainuvan kokemuksen. Yleisön poistuttua olo oli melkoinen. Väsymys laskeutui päälle ja naama kuumeni.

Tämä on jotain ihan muuta kuin tavallinen teatteri. Tällä lyhyellä kokemuksella sanoisin tämän olevan keskustelua, joka herätetään teatterin avulla. Tämä on kuin askel eteenpäin.
Jos ajatellaan teatterin tarkoituksen yleensäkin olevan koskettaa ihmistä jollain tasolla niin tämä on kuin askel eteenpäin siitä kosketuksesta. Yhteinen mahdollisuus käsitellä sen kosketuksen herättämiä tunteita ja ajatuksia. Katsoja provosoidaan osallistumaan keskusteluun ja on vaikea uskoa kenenkään lähtevän salista unohtaen kokemansa kadulle astuttuaan.

Jokainen näistä viidestä tarinasta on nimetty myös alaotsikolla; kiusaaminen, vanhempien ero, syömishäiriö, läheisen itsemurha, päihteet, mutta jokainen niistä käsittelee ihmiselämän kirjoa laajemmin kuin alaotsikkonsa perusteella äkkiä voisi ajatella. Esimerkiksi läheisen itsemurha on asia, joka ei suoraan kosketa ihmisiä yhtä laajasti kuin vaikka kiusaaminen, mutta siitakin tarinasta löytyy kosketuspintaa kun katsoo pintaa syvemmälle. Teemana ei itseasiassa suinkaan ole läheisen itsemurha vaan kuinka käsitellä surua ja kuinka kohdata sureva ihminen.

Äkkiä aihe tuntuukin läheiseltä.

Aaro

Forumin vanhat nuoret

2010-08-23T23:33:00.003+03:00

Viikko takana harjoituksia kaupunginteatterilla ja toinen alkoi tänään. Viikossa ehtii paljon, ainakin tehdä muutoksia! Kävimme testaamassa tarinoita nuorten kanssa viime keväänä koulussa ja nyt täytyy saada ne lopullisesti kasaan kahdessa viikossa. Muuten aikataulu olisi ehkä riittävä, mutta kaikki tuntuu muuttuvan vielä tässä matkalla. No, siksihän sitä harjoitellaan, että saisimme jutusta mahdollisimman hyvän. Huomenna tulee koeyleisö Eeron tarinaa testaamaan, niin Kirsi saa harjoitella jokerointia ja me näyttelijät yleisön kanssa pelaamista. Pilvi kirjoittaa hyvät ideat ylös ja ensi-viikolla räjähtää!

Kuvassa timmi ryhmämme: Pasi, Aaro, Annu ja Kirsi.

Viikko Ronjaa ja sitten se on ohi

2010-07-31T22:29:00.002+03:00

Kesä on hujahtanut uskomatonta vauhtia. Huomenna esityksiä on tasan viikko ja sitten on hyvästien paikka. Se tulee olemaan herkkä hetki.

Olemme saaneet yleisöltä erittäin hyvää palautetta ja metsässä on ollut kivaa. Kaksi esitystä ei tunnu missään, jos lämpöä on vain +20 astetta (kuulostaa hullulta!). Metsä antaa voimia. Vaikka menee pahalla mielellä esitykseen, on esityksen jälkeen poikeuksetta onnellinen olo. Siihen tottakai vaikuttaa myös yleisön kiitos ja olo, että on voinut antaa heille jotain. Lahjan, sanoisi eräs meidän porukasta.

Meidän porukka on sitten ihan oma lukunsa. On ollut mahtavaa viettää tämä kesä näin ihanien ihmisten kanssa. Kiitos!

Rallit vaikuttivat meidän esitystoimintaan niin, että saimme kaksi lisäpäivää vapaata. Ne tulivat kyllä tarpeseen, vaikka en ralleista niin välitäkään. Kävimme Aaron kanssa Ronjana ja Birkinä rallien lastentapahtumassa esittäytymässä ja antamassa ihmisille vaihtoehdon, jos haluaa välillä pörinästä metsään rauhoittumaan.

Tulevat jutut alkavat näin kuukauden viimeisenä päivänä olla jo mielessä. Kohta alkaa forumteatterin treenit ja pääsee vaihteeksi sisätilaan teatteria tekemään. Tuntuukohan se oudolta? No, huomenna mennään metsään!

Kone käy helteelläkin

2010-07-27T14:38:00.000+03:00

Tietokoneen alla on kuin muurahaisten sauna. Paitsi ei siellä majaile muurahaisia. Ei edes villakoiria. Koirien villoja meillä kyllä majailee melkein kaikkialla muualla. Äitikoira ei uskalla mennä kellariin, vaikka siellä sen kelpaisi viileässä makoilla mukavasti. Kieli ulkona kuumuutta haihduttaen makaa se kuumissa huoneissa ja odottaa iltalenkkiä jäven rannalle tai joelle. Peukkulassa vieraillessa puiston hahmoista keksijäkin viilensi itseään joessa uintia opetellen. Itse olen painautunut Ronja-metsässä kiven kylmää kylkeä vasten ja tuntenut viilentävän voiman.
Tällä viikolla on luvassa lämmintä meininkiä metsässä. Näyttelijät juonevat yhteensä yhden esityksen aikana ainakin kymmenen litraa vettä. Esitysten aikana ei ole ikinä satanut, mutta onneksi metsään on saatu sadettakin. Kuusi esitystä, 10 l./esitys =60litraa juotua vettä. Siinä sataa jo hikeäkin metsään :)

Viikko ensi-illasta

2010-07-21T22:23:00.002+03:00

Tänään on kulunut viikko ensi-illasta. Tuntuu, että siitä olisi paljon pitempi aika. Johtuu varmaan siitä, että esityksiä tähän väliin on mahtunut jo 9. Ennen ensi-iltaa meillä oli kolme ennakkoa, jotka tuntuivat ihan esityksiltä nekin. Varsinaisia yleisöesityksiä on siis ollut jo 12. Ronjan on nähnyt nyt jo reilu 700 ihmistä. Uskomaton määrä!

Meillä oli maanantaina vapaapäivä. Se tuli todella tarpeeseen. Sitä ennen oltiin huilattu edellisen viikon viikonloppuna eli kaksi viikkoa hurahti ilman lepoa. Kyllä sen rupeaman jaksoi, mutta kehossa tiesi juosseensa metsässä hullun lailla. Vapaapäivä vietettiin perheen kanssa huvipuistossa. Ei yhdessä päivässä ihan pääse henkisesti vapaalle, mutta kyllä kiukuttelullekin täytyy olla aikaa, vaikka sitten huvipuistossa.

Teatterinjohtajana olen ollut paineessa palkkojen suhteen, että saammeko ne kunnialla hoidettua. Muutaman päivän perusteella näyttää siltä, ettei tarvitse enää olla kovin huolissaan. Varsinkin, jos sama tahti jatkuu kuin eilen ja tänään. Lippupisteen mokan vuoksi, on meillä ollut reilu yleisömäärän ylitys kahdessa esityksessä. Eilen ihmisiä oli 86 ja tänään 87. Meidän määritelmän mukaan loppuunmyyty on 70. Vaikka ylitystä oli noin reilusti, jouduimme käännyttämään ihmsiä ovelta. Eilen kolme ja tänään neljä porukkaa. Tilanne on siis tuotannollisesti katsoen ihanteellinen, mutta katsojien kannalta vähän harmi, etteivät he mahdu mukaan tai mukana olijat eivät pääse kaikki katsomoon istumaan. Saadun palautteen perusteella ei onneksi kukaan ole ollut pahoillaan ja tunnelma katsomonkin puolella on pysynyt hyvänä.

Ensimmäisen viikon esitykset olivat osa Jyväskylän Kesän ohjelmaa. Nyt olemme omillamme. Kesästä oli meille suuri apu näkyvyyden, uskottavuuden ja kaiken suhteen. Kiitos siitä! Tämä tuntuu edelleen ihanalta jutulta. Vaikka kotoa lähtiessä vähän väsyttää ja on kiukkuinen mieli, metsässä olo parantuu ja esityksen jälkeen mieli on puhdistunut. Tuntee antaneensa yleisölle elämyksen, yhdessä tämän porukan kanssa. Kiitos!

Tänään se on - ensi-ilta!

2010-07-14T10:34:00.003+03:00

Vajaa kolme vuotta sitten olimme keikkamatkalla Joutsassa Runollistan porukoiden kanssa ja ajoimme Leivonmäen kansallispuiston ohi. Tuli sanottua ääneen, että tuonne olisi hieno tehdä joku esitys. Hetken päästä tajusin mikä se esitys olisi: Ronja Ryövärintytär.

Ronja Ryövärintytär on ollut yksi rakkaita kirjoja minulle lapsena. Tarina on hieno ja Ronja on hahmona mahtava. Se on ollut unelma roolini. Jos sen saisi näytellä ja vieläpä niin, että Aaro olisi Birk, se olisi joitain! Teatterikone on tähän mennessä tehnyt vain kantaesityksiä, mutta jos tämän klassikon toteuttaisi uudella tavalla, emme hävittäisi omaleimaisuuttamme.

Nyt muutama vuosi myöhemmin, olemme ensi-illan kynnyksellä. Alusta lähtien oli siis selvää, että näytelmästä tehtäisiin omannäköisemme versio. Kirja itsessään on ylistys luonnolle, joten tarinan henkeen sopisi sellainen muoto jossa yleisö liikkuu metsässä kohtauksesta toiseen. Jo idean alkuvaiheessa soitimme Aaron kanssa Ailalle ja kysyimme olisiko hän kiinnostunut ohjaamaan meille tämän esityksen tässä muodossa. Ja kuten nyt voi päätellä, Aila oli.

Leivonmäen kansallispuisto oli meidän metsämme ensimmäisen puoli vuotta. Kävimme neuvottelemassa metsähallituksen kanssa sen käytöstä ja suhtautuminen oli positiivista. Sitten tuli ensimmäinen käänne, tässä tarinassa käänteet ovat onneksi onnellisia. Nimittäin Jyväskylän Kesä kiinnostui yhteistyöstä kanssamme. Leivonmäki oli sille liian kaukana, joten laskimme asioita yhteen ja päätimme siirtää esityksen Jyväskylän tuntumaan.

Kanavuori valikoitui esityspaikaksi sen jylhän kauniin maiseman ja hienon vaihtelevan luonnon vuoksi. Suunnittelimme esitystä sinne noin vuoden. Kävimme metsässä useita kertoja eri porukalla ja mietimme yleisön kuljetuksia. Meillä oli metsähallitukselta mies katsomassa paikkoja ja suunnittelimme työmaakoppeja pukutiloiksi. Kaupungin kanssa kävimme neuvottelemassa yhteistyöstä. Yleisön oli tarkoitus tulla paikalle linja-autolla, koska yksityisautoilla sinne ei olisi ollut mahdollista tulla. Sitten tuli käänne numero kaksi. Kanavuoren jyrkkä mäki oli mennyt niin huonoon kuntoon, ettei sinne päässyt linja-autolla. Oli keksittävä äkkiä jotain muuta, ensi-iltaa oli enää vuosi aikaa!

Ratkaisu löytyi yllättävän läheltä. Tuottajamme Piia kysyi, että miten Laajavuoren metsä soveltuisi Ronjaan, se olisi meitä lähellä ja kaupunkiin ei olisi pitkä matka. Ja siinä se oli! Ronja löysi kotinsa, tästä meidän naapurista.

Tässä matkalla on ollut paljon onnellisia sattumia. Lavastajamme Toni, jonka kanssa olen tehnyt yhtä lyhytelokuvaa, mainitsi joskus ohimennen olevansa kiinnostunut Ronjan lavastamisesta. Hän sai välittömästi paikan! Puvustajamme Elina oli Aarolle tuttu kaupunginteatterilta ja hän on venynyt uskomattomiin mittoihin tämän projektin aikana. Killerin liikuntakeskus on osoittautunut aivan kullan arvoiseksi tämän kaiken keskellä. Olen niin iloinen, että meillä on oikeat pukuhuoneet, vessat ja yleisölle ylellinen palvelu, jota ei olisi noissa aikaisemmissa metsissä ollut! Myöskin Helenan yhteydenotto oli uskomattoman hyvää tuuria, hän oli kiinnostunut tulemaan mukaan teatterin pariin pitkästä aikaa ja tuli tarpeiston valmistajaksi ja nyt Piian jäätyä äitiyslomalle tekee tuotantoa.

Suuri onni on ollut myös näiden näyttelijöiden löytyminen! Alunperin meillä oli tarkoitus pyytää meidän lisäksemme mukaan noin 15 ihmistä, koska rooleja on hurjasti. Asiaa tarkemmin mietittyäni tajusin, että jos näyttelijöitä on niin paljon, emme mitenkään voi maksaa kaikille. Lisäksi silloin menetämme jotain "teatterikonemaista", jossa pieni on kaunista. Soitin Ailalle ja esitin hänelle idean, että näyttelijöitä olisi vain 10 ja heistä moni näyttelisi useamman roolin. Aila pohti asiaa ja suostui. Listasin mielessäni parhaat ihmiset, puhuimme Aaron kanssa ja otin heihin yhteyttä viime syksynä. Tämän parempaa porukkaa en voisi kuvitella.

Ja viimeisenä, suurin sattuma, on ollut Aila Lavaste. Meidän pienellä teatterilla ei olisi ollut varaa näin kuuluisan ja menestyneen ihmisen palkkaamiseen. Ailalla on ollut viisivuotinen apurahakausi ja otti tämän yhdeksi työksi tuolle kaudelle. Tämä juttu ei olisi tälläinen ilman Ailaa. Hänen ammattitaitonsa ja kokemuksensa on ollut ensiarvoisen tärkeää meille kaikille. Mutta ennen kaikkea hänen innostuneisuutensa, se on saanut tämän jutun elämään!

Tänään, kun tästä monen vuoden työstä on vihdoin tulossa totta, olen kiitollinen, onnellinen, iloinen ja hämmästynyt. Me todella tehtiin se!

Miksi menisit metsään?

2010-07-06T00:24:00.002+03:00

Ronja Ryövärintytär-metsäseikkailun työryhmälle metsästä on tullut kesän aikana toinen koti. Metsä on näyttänyt luonteensa kaikki puolet; hyttyset ovat välillä koetelleet ja auringonpaiste hellinyt. Ronjan tarina ja harjoitukset keskellä Laajavuoren metsää on saanut näyttelijät pohtimaan omaa metsäsuhdettaan.

Metsä on turvallinen mutta myös pelottava paikka. Nuorempana saatoin halailla puita saadakseni niistä voimaa! Nykyään suhteeni metsään on samantapainen kuin vaikka suhde hyvään mutta kaukaiseen ystävään: harvoin tulee kunnolla nähtyä, yhteys yritetään pitää ja kun nähdään niin halataan. Ronjan kautta suhde on jälleen eheytynyt.
-Jonas

Metsään liittyy paljon lapsuusmuistoja ja monella erityisiä leikkejä. Ronjan ja Birkin maailmaan on helppo eläytyä.

Lähimetsässä oli kukkula nimeltä Tanssikallio, jossa oli kivien välissä ketunpesä. Ketunpesällä käytiin leikkimässä joka päivä hurjia seikkailuja ja yritettiin kesyttää kettuja.
-Emmi

Lapsena meillä oli tapana ottaa koirat, oma ja naapurin, ja mennä läheiseen metsään. Nimesimme kaksi kalliota koirien mukaan. Nikke- ja Teemuvuorilla vietimme metsässä leikkien useita tunteja, kehitellen vaikka minkälaisia tarinoita. Metsä ihanasti muuttui vuodenaikojen mukana ja antoi leikkeihin uusia ulottuvuuksia. Talvella kalliosta roikkuvat jääpuikot olivat ihanaa jäätelöä. Nyt Ronjan harjoituksissa on ollut helppo eläytyä lapseksi taas ja antaa mielikuvituksen lentää, metsä antaa siivet.
-Annu

Olen vahvasti, ns. Rölli-sukupolvea. Muistan niiden kuunnelmien kautta syntyneen lähimetsistä turvallisen tutun paikan. Metsä onkin mitä mahtavin maaperä mielikuvitusmaailmasta laukkaamiseen! - Jani

Meillä oli lapsena tapana retkeillä eväskivellä. Se oli metsän reunassa. Kiven vieressä oli kuin pienoismalli isommasta kivestä ja paikalla kävi evästämässä jotkut muutkin kuin ihmiset. Sieltä löytyi toisinaan pikkueläinten jäänteistä. Samoissa saimaansekaisissa maisemissa metsän tuoksut tulivat tutuiksi ja rakkaiksi. Metsän ei pidä maistua puulta!
-Aaro

Yksi näytelmän tavoitteesta on saada kaupungistuneet lapset metsäseikkailun myötä nauttimaan metsäluonnosta. Metsän ei tarvitse olla ikävä pusikko, johon vanhemmat pakottavat marjastamaan kerran vuodessa. Toivottavasti yleisö ehtisi katsoa ympärilleen ja vaikuttuisi luonnosta samalla lailla kun työryhmä viimeisien viikkojen aikana.

Asuimme lapsena lähellä metsää. Meillä oli erilaisia leikkejä kuten ”Salamakivi”. Pimeällä on metsä edelleenkin pelottava ja päivällä se on täynnä raikasta ilmaa. Nuorena ajattelin, että aina puhdistavani keuhkojani metsässä. Lempikasvini on puu. Olen aina pitänyt puista ja koivu on erityisen kaunis. Teen puutöitä ja puu materiaalina hieno, elävä ja niin kestävä. Respect!

Marjastaminen on ollut aina epämiellyttävää. Lapsena pakosta keräsimme marjoja ja olin siinä huono ja hidas. Kyllästyn helposti. Muutenhan metsä on täynnä kiinnostavaa, ilman pakkotyötä.
-Sauli

Rakastan metsää. Metsässä voin hengittää vapaasti ja kaikki turhat murheet unohtuvat.
Metsä on niin täynnä elämää ja yllättää minut aina ihmeellisyydellään, siihen en kyllästy koskaan.

Erityisen rakas ja tärkeä metsä löytyy Pohjois-Karjalasta, isäni lapsuudenkodin ympäriltä.
Siellä minäkin olen samoillut lapsesta asti, leikkinyt, käynyt marjastamassa ja sienestämässä ja kulkenut isäni jäljessä metsästysretkillä joka syksy. Nykyisin kuljen siellä usein kamera mukanani ja yritän taltioida kameralle kaikki aarteet, joita metsäretkilläni löydän.

-Tarja

ps. Lue ”puskaohjaajamme” Ailan pohdintaa metsässä työskentelystä Keskisuomalaisen jutusta (su 4.7).

Puolitoista viikkoa Ronjan ensi-iltaan

2010-07-02T22:43:00.008+03:00

Nopeasti kuluu tämä harjoitusaika! Havahduttava hetki, kun ohjaaja sanoi keskiviikkona, että kaksi viikkoa ensi-iltaan. Se on vähän, mutta uskon että riittävästi.

Tällä viikolla on tehty parkouria, heiluttu Hippo-olympialaisissa, koekävelytetty yleisöä ja tarkennettu näytelmän ensimmäistä puolta. On lisäksi koettu yksi ukkosmyrsky ja etsitty keinoja hyttysten karkoittamiseen. Ja tämän viikon kruunasi julisteen ja käsiohjelman painosta tulo. Ne on hienot! Paljon sitä ehtii viikossa tapahtua. Ja kohta vielä enemmän, kun viikonloputkin painetaan täysillä. Tästä viimeisestä vapaasta viikonlopusta on nautittava kunnolla!

Eilen illalla oli vähän lyhyemmät harjoitukset ja päätin sen kunniaksi maalata leikkimökkiä. Siinä maalatessa ajatus pääsi vapaana kulkemaan. Aloin muistella tätä matkaa, jonka olemme kulkeneet tämän esityksen kanssa. Siitä kun idea esityksestä syntyi, on kohta kolme vuotta. Kaikki se työ mitä tämän eteen on tehty ja se missä pisteessä nyt olemme, sai aikaan liikuttuneen ja kiitollisen olon. Niin monta asiaa on tapahtunut ennen tätä pistettä ja nyt unelmasta on todella tulossa totta tällä porukalla, näiden mahtavien ihmisten kanssa. Ailan rautainen ammattitaito, innostuneisuus ja antautuminen esitykselle on ollut suuremmoista!

Vaikka päivät ovat pitkiä ja väsymys on välillä viedä kaiken ilon, kannattaisi myös nauttia. Olisi kamalaa, jos kaiken tämän jo loputtua tajuaisi, että olipas se hieno juttu, mutta juoksin kiireessä kaiken sen ohi. Kannattaa siis välillä pysähtyä maalaan vaikka leikkimökkiä.

Vaikka näkisit Männiäisen et pelkää sitä nyt!

2010-06-20T21:41:00.001+03:00

Ronjan harjoittelu Killerin metsässä on ollut varsinainen kurkistus lähiluontoon. Erityisen tutuiksi ovat tulleet hyttyset. Peittävä vaatetus ja oikein sijoitettu hyttyskarkote on ollut harjoitusten elinehto.
Jännää miten Matiaksen linnan maasto on tullut tutuksi ja rakkaaksi. Omaksi teatteriksi, vaikka alkuun se tuntui "vain" metsältä. Viikko siellä nyt on rämmitty ja löydetty parhaat polut ja paikat sekä avattu teatterin taikaovi, joka johtaa meidät Ronjan maailmaan vievälle polulle. Neljä kokonaista päivää kuljimme mutkan kautta Matiaksen linnaan. Viidentenä päivänä lähdin laiskuuttani ja uteliaisuuttani kulkemaan aiemmin käymätöntä polkua ja se osoittautui niiin paljon paremmaksi, että reitti vaihtui. Maisemiltaankin antoisampi on tämä nykyinen. Saattaapa se kokonaismatkasta nipistää 100-200 metriä. Kaiken kaikkiaan kuljettava matka on aloituspisteestä Killerin liikuntakeskuksen kulmalta sinne ja takaisin alle 1,5 km ja se kuljetaan muutaman sadan metrin matkoissa. Tieteellisenä mittausvälineenä käytettiin 59 metristä pyykkinarua. Että kaikenlaista pääsee treeneissä tekemään kun ympäristö on uusi ja haltuunotettava. :)

Viikonloppuna ei harjoiteltu, mutta ei nyt pelkästään loikoiltukaan.
Ronja ja Birk kävivät Laukaan Tupaswillan keskiaikamarkkinoilla lauantaina ja sunnuntainaopettelemassa pelkäämättä olemista. Ja Ronja-metsässä järjestettiin sunnuntaina luontoretki.

"Jos metsään haluat lähteä, niin varman yllätyt, vaikka näkisit hyttysen et pelkää sitä nyt"

Muutama kuva Ronjan harjoituksista

2010-06-18T22:22:00.010+03:00

Näyttelijät matkalla Matiaksen linnalle.

Birk ja Ronja kohtaavat Helvetinkuilulla.

Birk on valloittanut kiven.

Ronja vauhdissa.

Syöjättäret (ilman roolivaatteita vielä) hyökkäävät Ronjan kimppuun.

Joonas ja Jonas halaavat kiveä, siitäkin saa voimaa, ainakin Ronjametsässä!

Ryövärit kadulla ja Horonjärvellä

2010-05-31T18:32:00.000+03:00

Ronja ryövärintyttären poppoo kerääntyi männä viikonloppuna Männiäismäiseen maisemaan Saarijärven Horonjärvelle. Ennen matkaan lähtöään porukka sai tulikasteen vaatteineen kaikkineen Jyväskylän seudun matkailun kesänavauksessa kävelykadun kompassilla. Ryövärit kerääntyivät laulamaan ja jakamaan tietoa tulevasta metsäelämästään. Ryövärilaulut raikasivat raikkaassa auringonpaisteessa ja hauskaa oli.
Puvustaja Elina teki huikean väliloppuspurtin saattaessaan esiteltävään kuntoon koko ryövärijoukon.

Matkalla ryövärit pysähtyivät syömään (ja maksoivat ruuastaan, eivät ryöstäneet sitä), joten perillä Horonjärvellä oltiin valmiita käymään kaikessa rauhassa tekstin äärelle. Töitä tehtiin. Syötiin ja saunottiin. Juomavesi kaivosta ja keittovoima tulesta. Pari haukea päästiin savustamaan iltapalaksi. Päivälliseksi syödyn kasviskeiton jämiin jätettiin turpoamaan pari pussillista herneitä sunnuntain lounasta varten.

Aamuinen kaurapuuro oli niin täyttävää, että hernekeitto päätettiin jättää keittämättä ja käytiin taas työn äärelle. Ryöväreiden muistellessa Ronjan ja Birkin ikäisten lasten maailmaa ryöväreiden ruoka ryöstettiin. Tyynesti kuin villit minkit tulivat kaksi ryövärikoiraa Luna ja Piaf sisään tupaan ja kävivät syömässä koko turvotetun hernesatsin. Luna näistä kahdesta vanhempana ja viisaampana ei jäänyt edes kiinni vaan aluksi koko syy vierittyi Piafin harteille. Seuraava yö kuitenkin paljasti molempien koirien olleen hernelaarin äärellä. Tänään lähti nimittäin matot pesulaan koirien kodista.

Voihan Tupaswilla!

2010-05-18T15:27:00.000+03:00

Hiio´hoi!

Hyvä meininki oli ensimmäisessä merirosvokonsertissa Laukaan Tupaswillassa. Lapsia oli ainakin viidestä eri paikasta ja yhteensä heitä oli lippuineen tanssimassa ja kuulemassa n.150.
Nyt kun sade piiskaa ikkunaa tätä tekstiä kirjoittaessa on sanottava, että sään puolestakin keikka meni mitä mainioimmin. Joitain pisaroita tuli heti keikan jälkeen, mutta ei edes sen verran, että olisivat roudausta erityisemmin haitanneet. Luonto kasvaa kohisten kun saa sadetta ja lämpöä.

Keikan jälkeen, fanikortteja jakaessa muuan poika nimeltä Eemeli antoi Pitkäkoipi Arskalle taikakiven, joka muuttaa väriään vedessä. Kiitos! Aarre on tallessa Arskan muiden aarteiden joukossa. Huomenna Tykkikone soi taas Arskan ja Amandan johdolla uusille lapsille ja sitten matka jatkuu!

Arska

Tulevan merirosvobändin hauskoja lauluja

2010-05-14T14:45:00.006+03:00

Tänään kokoontui treeneihin Teatterikoneen tuleva merirosvobändi. Laulut ovat meneviä ja tarttuvia ja kun Amanda vielä liikuttaa leikeillä yleisöä, niin avot! Merirosvobändi debytoi ensi viikon tiistaina 18.5. Laukaan Tupaswillassa päiväkoti-ikäisille. Kuteet bändille valmistaa Päivi Hirvi, niitä ei vielä näissä kuvissa näy. Seuratkaa tiiviisti Teatterikoneen sivuja, sinne ilmestyy pian esittely hurjannäköisestä merirosvobändistä!

Aaronmeideniä

2010-05-13T23:32:00.000+03:00

Pääsin peräkkäisinä päivinä esiintymään, ensin päiväkoti-ikäisille Jokelan päiväkodissa, jossa kävin esittämässä Päivän lehden, sitten seuraavana päivänä alakoululaisille ja heti perään yläkoululaisille Haukkarannan koululla, jossa veivasin Aaronmeiden settiä.

Edellisestä Päivän lehdestä oli kulunut jo aikaa ja oli hauska päästä sitä taas esittämään. Välillä annoin vain katseeni kiertää yleisöä ja mietin, että mitähän näillä paikkeilla on yleensä tullut tehtyä :)
Hauskaa oli ja kaikki kerätyty uutiset tuli laulettua. Iidan uutinen tosin oli lipsahtanut pois lehdestä taittovaiheessa, joten Iida sai oman erikoispainoksen, eli oman pikku laulunsa omasta hyvästä uutisestaan, joka oli se, että hän menee kesällä serkkujen luokse.

Haukkarannan alakoululaiset olivat innokasta yleisöä Aaronmeidenille. Varsinki uudet merirosvolaulut, joita olen tehnyt tulevia merirosvobändikeikkoja varten, upposivat kuin tykinkuula mereen. Lopuksi innokkaimmat pääsivät vielä esittelemään tanssitaitojaan lavalle.
Tämän jälkeen olikin sitten yläkoululaisten vuoro. 7.-8.-9.-luokkalaisiin ei välttämättä uppoa ihan samantyyppiset biisit kuin nuorempiin ja siinä olikin sitten miettimistä, -sen viisi minuuttia minkä sitä ehti miettiä. Yhdistelin lastenlistaa ja kitaran kyljessä olevaa pikkujoululistaa ja ehdin tehdä yhden yleisöltä lypsetyn improbiisinkin; rakkauslaulun takarivin Romeosta ja eturivin Juliasta. Kun yllätyksekseni yksi koulun oppilaista, liekö ollut ysiluokan poika -toi minulle kirjoittamansa runon ja sanoi "laula toi". Ja niin Jessen ´paskat minä runoja rustaan´ oli setin viimeinen biisi. Ja jos se nyt ei musiikillisesti niin laadukas ollutkaan, niin sanat olivat ainakin hyvät.

Mielettömän hyvä fiilis tuli tuosta luottamuksen osoituksesta ja siitä, että kaveri, sen lisäksi, että uskalsi luottaa uskalsi myös napata tilaisuudesta kiinni.

Niin se pitää ja kannattaa tehdä. Jos tilaisuus tulee vastaan siitä pitää napata kiinni!

Leipäjono Yläkaupungin Yössä

2010-05-12T18:52:00.006+03:00

Leipäjono – Ruokamessu paremman huomisen puolesta

Teatterikone tarttuu jälleen ajankohtaiseen aiheeseen performanssin muodossa. Ihmisten eriarvoisuus lisääntyy. Toisille riittää ruokaa, toisille ei. Miten sinun käy?

Jo kolmannen kerran Teatterikone toteuttaa Yläkaupungin Yöhön Moirislammelle performanssin, joka haastaa yleisön muutamien minuuttien ajaksi. Luvassa tulta, draamaa, räiskintää ja kuorolaisia messuamassa. Tuliko nälkä?

Voit osallistua performanssiin kirjoittamalla alkuillasta ruokaan liittyviä ajatuksia yliopiston päärakennuksella Teatterikoneen esittelypisteessä ja tulemalla yöllä paikalle jonottamaan.

Lisätietoja Yläkaupungin Yön sivuilta sekä Facebookista

Keikkailua Iisalmessa

2010-05-06T22:59:00.008+03:00

Pelleilyä ja pystytystä.

Aina on aikaa poseeraamiselle!

Molemmilla.

Näyttämön siivoamista ylimääräisistä tavaroista. Meidän keikoilla olemme roudareita, valo- ja äänimiehiä, järjestäjiä, niin ja tietysti näytttelijöitä.

Pystytys lähes valmiina.

Meillä oli ilo päästä tutustumaan kuntaan nimeltä Iisalmi. Toivo Elvis Tähti - näytelmällinen vanhempainilta oli tilattu kahdelle eri koululle, tuleville seiskoille ja heidän vanhemmilleen järjestettyyn tilaisuuteen. Esityksen jälkeen oli vuorossa keskustelua näytelmän herättämistä teemoista Petäjävedellä testatun konseptin mukaisesti. Iisalmellakin homma toimi hienosti, näytelmä upposi yleisöön ja teemat herättivät keskustelua. Lapset olivat kovasti sitä mieltä, että vanhemmat vaativat heiltä liikaa, etenkin kun kyseessä on huoneen siivous. Vanhemmat olivat odotetusti eri mieltä. Mutta saatiinpa keskustelukanava auki!

Forum-teatterista

2010-04-16T09:34:00.003+03:00

Olemme aloittaneet kevään harjoitukset syksyn forum-esitysten sarjaan. Tällä viikolla kävimme läpi forumin perusteita Niskasen Antin ja teatterilla harjoittelussa olleen Kostin (sukunimi kadoksissa) kanssa. Annun johdolla kävimme läpi omakohtaisia tilanteita, joissa olemme viime aikoina kokeneet sortoa. Tilanteet vaihtelivat, mutta pääteemana oli ymmärtämättömyys. Miten toimia, kun kokee sortoa, eikä toinen osapuoli ymmärrä lainkaan, että hän toimii sortajana?
Myös forum-teatterin kohdalla ongelma on monesti ymmärtämättömyys, ymmärtämättömyys tekniikasta. Keskiviikkona kävimme esittelemässä metodia MLL:n tukioppilastoimijoille. Siellä vastaanotto oli ainakin todella positiivista.
Alla kolumni, jonka kirjoitin tällä viikon paikallislehti Sampoon.

Sika muuttaa muotoaan

2010-04-16T09:32:00.000+03:00

On Leevin vuoro pitää esitelmä. Itkuinen pala nousee kurkkuun. Muu luokka myhähtelee pilkallisesti. Hyvä Pätkis! Tuleeks lyhyt esitelmä?
Leevi kertoo yleisölle, kuinka esitelmät ovat hänelle painajaisia. Kolmannella luokalla hän erehtyi pitämään esitelmän vanhoista saduista ja sai lopun ala-astetta kuulla olevansa milloin Jörö, milloin Lystikäs, useimmiten Kääpiö. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kiusatulla tuhat.
Leevi yrittää takellella esitelmän loppuun, mutta lopulta opettaja armahtaa tämän ja siirrytään ryhmätöihin. Leevi saa ryhmäänsä Jannen ja Hannan. Janne pyytää Hannaa illalla leffaan ja kehottaa Leeviäkin lähtemään mukaan. Tämä voisi kysyä perjantaista treffikaveriaan, naulakkoa, kaveriksi. Leevi yrittää naureskella tilanteelle, joka päättyy Hannan ja Jannen kuiskutteluun.
Leevi kirjoittaa keskustelupalstalle olevansa niin vihainen, että voisi tappaa. Äiti keskeyttää vuodatuksen, kysyessään miksi uusi huppari on rikki. Leikittiin kavereiden kanssa. Ai, kiva, että oot saanut kavereita.
Hanna kysyy, haluaisiko Leevi lähteä elokuviin. Leevi lupaa lähteä, jos Janne ei tule. Hanna kertoo hänen ja Jannen olevan vain kavereita ja Jannenkin olevan oikeasti hyvä tyyppi. Hannaan ihastunut Leevi suostuu elokuviin ja saa äidiltään pankkikortin käyttöön, koska käteistä ei satu olemaan. Loppuviikon Leevi olisi yksin kotona, koska äiti on työmatkalla.
Leevi nostaa automaatilta rahaa hänen ja Hannan leffalippuihin. Hanna huomaa tilin saldon. Sähän oot varoissas! Varmaan sit toi Jannekin vois tulla. Janne ilmestyy automaatille. Ja popparit ja limut, eiks je?
Seuraavana päivänä Hanna ja Janne saavat Leevin järjestämään bileet. Onko kukaan tehny tässä koulussa mitään niin jaloa, että ois tarjonnu kunnon isojen poikien bileet kaikille? Sullahan on varaa kustantaa myös booli. Saattais jäädä naulakkoon ripustamiset ja reppuun kusemiset sikseen. Leevi suostuu empien.
Koulun jälkeen Hanna epäilee, ettei voikaan tulla bileisiin. Hänellä ei ole mitään päälle pantavaa. Leevi suostuu maksamaan Hannalle uuden mekon.
Toi mekko sopii sulle tosi hyvin. Mää.. Haluutsä nähdä mitä sen alla on? Mm-m. Mennään tonne vessaan. Sulla on söpö hymy. Ootsä neitsyt? No.. Ota sää ensin vaatteet pois. Sitten on mun vuoro. Ok. Oota siinä. Janne!! Kaikki! Tulkaa kattoon miten pieni sillä on! Jos siitä vetää, nii sätkiikö? Marionetti!
Kyseessä on yksi Teatterikoneen ja Jyväskylän kaupunginteatterin forum-teatterihankkeen esityksistä. Esitetyn näytelmän jälkeen lavalle astuu ohjaaja, jokeri, joka kysyy yleisöltä, onko esitetty uskottavaa, voisiko näin käydä.
Ikävä kyllä tämäkin tarina on testattu yläasteikäisten nuorten keskuudessa ja joka luokka totesi sen olevan hyvinkin mahdollista. Eikä ihme. Onhan alkuperäinen tarina erään nuoren omakohtainen kirjoitus.
Seuraa puolitoistatuntinen aiheen käsittely, jossa näytelmästä esimerkiksi etsitään kohtia, missä päähenkilö olisi voinut toimia toisin. Usein on niin helppo sanoa sivusta, että tuossa kohtaa, mutta tulepa tilanteeseen kokeilemaan. Näyttelijöiden kanssa otetaan kohtaus uudestaan, päähenkilön paikalla ratkaisuehdotuksen heittänyt yleisön edustaja. Tapoja aiheen tutkimiseen löytyy lukuisia.
Teatterin on sanottu olevan sika, joka syö kaikkia taiteen aloja. Forum-teatteri on yksi sen uusista muodoista. Näitten soveltavan draaman muotojen nousu osaksi teatterikenttää, ja sitä kautta tärkeäksi yhteiskunnan voimavaraksi, on enemmän kuin tärkeää. Siunatut ne tahot, jotka tällaista konkreettisesti ongelmiin puuttuvaa toimintaa tukevat. Rahoituksen täytyy tapahtua riittävän julkisen tuen esimerkillä. Pientä valoa tunnelin päähän sain keskustellessani viikonloppuna opetusministeri Henna Virkkusen kanssa.
Possun voima aletaan ymmärtää ja valoa tunnelin päässä alkaa näkyä.

PASI SAARINEN

Kohtaamisia

2010-03-30T13:16:00.010+03:00

Teatterikone kohtasi suuren määrän ihmisiä Kirjamessuilla ja Jyväskylän päivillä. Tässä muutama kuva näistä tapahtumista.

Ronja ja Birk olivat Kirjamessuilla kertomassa Metsäseikkailusta Killerin metsässä.

Pienet ja vähän isommat lapset saivat piirtää toiveitaan kesän suhteen Teatterikoneen messuosastolla.

Huolenkerääjä-soittaja Aaro poisti jyväskyläläisten huolia synttäriviikon lauantaina Kolmikulman edessä.

Huolenkerääjä Annu.

Huolenkerääjä Kirsi.

Huolenkerääjä Emmi.

Huolenkerääjä Minna.

Laulukone toiminnassa!

Laulukone - Läpsystä vaihto

2010-03-19T07:26:00.001+02:00

Lyhyet palstalta voit löytää keinoja tilanteeseen kuin tilanteeseen kuin niksejä Pirkasta. "Salarakastajat, ottakaa puolisot mukaan, kimppakivaa kaikille ja läpsystä vaihto"
Laulukone esiintyy LIVENÄ TÄNÄÄN PERJANTAINA kolmikulmassa klo 16-17 tervetuloa heittämään huolesi Laulukoneen laulamana taivaan tuuliin. Huolet sävelletään kahdessa minuutissa ja olo kevenee kun niitä ei tarvitse kantaa harteillaan kaiken aikaa.

Laulukone Tulipa hyvä olo.MPG

2010-03-18T16:25:00.001+02:00

Keskiviikon Lyhyet-palstan huolet flamenco-tyyliin laulettuna!

Laulukone - Näilläkin palstoilla

2010-03-17T17:50:00.001+02:00

Jälleen osuvaa sanoitusta rytmejään hakeviin säveliin 173-vuotiaan Jyväskylän kunniaksi. Tässä tiistain Keskisuomalaisen lyhyet palstalta poimittuja huolia osana Jyväskylän päivien ohjelmaa.

Laulukone - Vilpittömään rakkauteen

2010-03-15T21:52:00.001+02:00

Teatterikone aloitti Jyväskylän päivien juhlinnan! Tässä maanantain huolia Keskisuomalaisen Lyhyet palstalta!

Pelosta

2010-03-15T08:46:00.000+02:00

Lenkkipolun laitamilla oli korkea lumikinos. Kiipesin päälle. Aurinko paistoi. En olllut vuosiin testannut takaperin volttia. Mietin hetken riskejä. Vakavat vammat tuntuivat hyvin epätodennäköisiltä. Varmuuden vuoksi heitin ensin etuperin voltin. Se meni jotakuinkin pieleen, mutta mitään ei sattunut. Vain lunta housunkauluksesta sisään. Jalat tukevasti alustaan. Selkä menosuuntaan. Jos nyt en hyppää niin sitten en koskaan. Yksi, kaksi, kolme... ja hyppy. Pelko hiipi sen verran mukaan, että hyppy lähti vinoon. Vielä toinen yritys. Samoilla ohjeilla. Jos nyt annan pelolle vallan niin en uskalla koskaan hypätä. Yksi, kaksi, kol... jänistys. Yksi, kaksi, kolme! ja hyppy! Pieleen taas, mutta uskalsin.

Illalla syntyi kaksi lastenlaulua pelosta ja sen voittamisen tärkeydestä.

Jos pelolle antaa vallan se vallan sinut vie, eikä päästä otteestaan.

Kadonnut laulu löytyi Kypärämäen koululta

2010-03-14T16:56:00.002+02:00

Kypärämäen kulttuuripäiviä juhlittiin tänä viikonloppuna jo 13. kerran. Tällä kertaa Teatterikonekin pääsi osallitumaan juhlintaan viemällä Kadonnut laulu esityksen Kypärämäen koululle lasten ja aikuisten iloksi.

Oli aika tunteikasta mennä koululle, jossa kävin luokat 3.-6. Monenlaisia muistoja tuli mieleen, kun taloon astui. En ollut käynyt siellä sitten lapsuusvuosien. Kaikki paikat näyttivat paljon pienemmiltä kuin mielikuvissa. Vanhasta liikuntasalista, jossa esiinnyimme, oli tehty musiikin luokka. Onkohan vielä käytössä se "ihana" tapa, että saa laulaa yksin luokan edessä ja sen mukaan annetaan musiikkinumero? Tuossa tilassa pääsisi ihan näyttämölle laulamaan, jos muuten ei jännitä tarpeeksi...

Meillä oli kaksi esitystä. Ensimmäinen oli päiväkotilaisille ja 1. ja 2. luokkalaisille. Heidän kanssaan syntyi laulu nimeltä Kypärämäki lasten silmin. Lapset sanoittivat sen näin:

Kypärämäessä on paljon kavereita
ja pleikkareita, wiitä, voi leikkiä kissoja ja koiria

Kissa ei osaa sanoa miksi se tykkää asua täällä
se sanoo vaan: miau, miau, miau.

Täällä on hiljaisempaa kuin naapurissa keskustassa
ja täällä saa nyrkkeillä ja ratsastaa, tehdä kärrynpyöriä.

Toinen esitys oli 4.-6. luokkalaisille ja heidän uusi laulunsa kadonneen tilalle meni näin:

Kana arkussa

Rotta ja kana arkussa leikkii hippaa
kana saa sydärin, kun se säikähtää
se sanoo: kot, kot, kot

Rotta kutsuu Ismo Laitelan,
Ismo Laitela sanoo: Ime parsaa!

Kana ajaa arkulla järveen Ismoa pakoon.
Seppo tulee kysymään "Oletko talonmies?
-Ei olen arkunmies!

Hauskaa oli meillä ja yleisössäkin tuntui olevan. Lopuksi Madam Ambitus sai jakaa nimikirjoituksia, kun hänet oli hypnotisoitu rokkitähdeksi ja se tuntui näyttelijästä aika mageelta!

Huolet pois!

2010-03-10T22:39:00.000+02:00

Jyväskyläpäivien kunniaksi halusimme lähteä Jyväskylän kierrokselle. Kiertää läpi kaikki asuinalueet, joilta vain suinkin löytyy paikka, jossa on ihmisiä ja laulaa Laulukoneella heidän huolensa pois. Todella mennä kansan keskuuteen ja auttaa heitä iloitsemaan hetken, jotta elämä voisi tarjota satunnaiselle kulkijalle välillä aurinkoisen puolensa. Tämän vuoden osalta vain kävi niin, että Jyväskyläpäivien kanssa samaan aikaan on myös Pieksämäen kulttuuripäivät ja olimme ehtineet sopia sinne Toivo Elvis Tähden koulukiertueen ennen kuin tarjosimme itseämme paikallisille päiville. Reissaamme siis viitenä päivänä Pieksämäelle, mutta ei hätää! Onneksi ihmisillä on mahdollisuus purkaa huoliaan sanomalehtien tekstiviestipalstoilla.

Kun kävi ilmi, ettemme millään ehdi fyysisesti joka paikkaa samaan aikaan (mikä oli yllättävä tieto meille) aukeni uusi visio. Jos kerran Olavi Suikkanenkin on mennyt/tullut internetiin niin miksei Laulukonekin! Jyväskyläpäivien kunniaksi teemme päivittäin vähintään yhden laulun, jonka materiaali kerätään keskisuomalaisen lyhyet-palstalta ja sävelletään Laulukoneen periaatteita kunnioittaen kahdessa minuutissa. Laulut videoidaan ja laitetaan teatterikoneen youtube-kanavalle, jonne tulee kulloinkin löytämään, jos ei muuten niin tämän blogin kautta linkillä.

Huolia voi lähettää myös suoraan meille tekstiviestinä nroon 045-1238568 alkuun sana huoli.

Tulevaisuus on aika lähellä

2010-02-28T21:36:00.000+02:00

Matkaa ei onneksi tehty rullalaudalla.

Kilometrejä ajokoneeseen kertyi 740 kun Toivo Oulussa vieraili.

Säät olivat jotakuinkin suotuisat matkustukselle. Mennessä pakkasta oli kuutisen astetta ja tiepinta liukkaan oloinen ja palatessa keli oli nollassa ja pito hyvä.
Hotelli Lasaretti, johon festivaali osallistujia majoitti oli täynnä urheilevia tyttöjä ja kiinnostavia tauluja. Hieno paikka. (kun on niitä tauluja) Mukava henkilökunta ja siistit huoneet.

Oulun kaupunginteatterilla meidät otettiin hyvin vastaan. Vinttikamarin henkilökunta oli hyvää porukkaa. Itselleni tämä oli kolmas kerta näissä bileissä ja taisipa olla kolmas näyttämökin jos oikein muistan aiemmat kerrat.
Meillä oli kaksi esitystä, jotka molemmat olivat lähes täynnä. Saatu palaute oli hyvää (harvemmin ihmiset ainakaan paikan päällä kriittistä tai negatiivista palautetta antavatkaan;) ja molemmissa oli hyvä meininki. Ekaa vetoa ennen ehdittiin pitkästä aikaa treenaamaan uusia juttuja :)

Ja esitysten välissä ehdimme pienelle näyttämölle katsomaan Ahaa-teatterin Ihana meri. Vahva näytelmä syömishäiriöstä. Lavalla yksi näyttelijä ja videoheijasteilla ja äänillä tehdyt muut henkilöt. Tärkeää työtä.

Erikoinen olo. Nyt on takana se hetki joka joskus tuntui olevan kaukana tulevaisuudessa.
Tulevaisuus on lopulta aika lähellä.
Ja sama englanniksi: In the end the future is the time that´s near.

Hyvässä tuulessa!

2010-02-22T16:07:00.004+02:00

Myötätuulessa tuntuu kulkevan tämä Teatterikoneen matka tällä hetkellä. Postiluukusta kolahti tänään apuraha päätös Keski-Suomen taidetoimikunnalta Forumteatteria nuorille hankkeen ennakkotyöskentelyyn. Viime viikolla allekirjoitin Jyväskylän kaupunginteatterin kanssa sopimuksen yhteistyöstä, joka pitää sisällään 5 pienoisnäytelmän ensi-illat, harjoitukset ja Teatterikuraattori Antti Niskasen työpanoksen talon sisällä olevissa esityksissä. Toivottavasti myötätuuli jatkuisi ja saisimme kiertueelle maakuntaa rahaa. Näillä nuorten kanssa toimijoilla, joille esitystämme haluaisimme viedä ei rahaa juurikaan ole, eikä sitä itsekään pelkällä ilmalla elä, vaikka auttamisen halu onkin suuri.

Saimme myös Keski-Suomen liitolta myönteisen avustuspäätöksen Ronjaan. He auttavat meitä enimmillään reilulla 10% kokonaisbudjetista. Hieno juttu!

Tämän rahallisen tuen lisäksi Koneen henkilöstö on kasvussa. Kaksi teatterin-ilmaisun ohjaajaa on liittymässä remmiin ja tuomassa omaa osaamistaan Koneen rattaisiin. Mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin ja saada uutta energiaa!

Toivo Elvis Tähti lämmitettiin viikonloppuna Äänekoskella, joten nyt on hyvä viedä tulevana viikonloppuna Toivoa myös Ouluun lasten ja nuorten teatteripäiville. Hyvä me!

Trubailemassa Mummin p.puodissa

2010-02-15T15:23:00.000+02:00

Mummin Pullapuodin Lounas-Trubaduuri venähti sarjassaan toistaiseksi pisimmäksi setiksi. Puolitoista tuntia tuli soiteltua ja siinä ajassa ehti ihmisiä kiertää kahvikupin äärellä. Otin mukaan pari säveltämääni Leinon tekstiä. Laulajan laulun lauloin kolme kertaa. Aiemmin olen esittänyt sitä pianolla. Nyt kitaralla tulkitessa kolmas kerta toden sanoi. Muutenkin tuli tehtyä uusia sovituksia biiseistä kun paikka oli sen tuntuinen, että joitan ralleja on hyvä softata, pehmentää hiukan. Kitaraa näppäillen ja ilman mikrofonia laulaen lauluista tuli herkempiä.

Mikrofoni oli alussa käytössä, mutta puoti oli sen kokoinen, että ilman oli parempi. Kahvitteluhetkillään elävällä musiikilla yllätetyt ihmiset olivat pääosin iloisen oloisia.
Vielä kerran, ainakin. Ensi maanantaina Katriinan kasvisravintolassa klo 12. Sitten saa nähdä millä tavoin musatouhu jatkuu. Tuleeko Lounas-Trubaduuri kiertämään Jyväskylän lounaspaikkoja jatkossakin?

**

Ronja ääninä

2010-02-15T10:32:00.008+02:00

Laskiais-Ystävänpäivänä Ronjan työryhmä kokoontui nauhoittamaan äänimaailmaa, johon pääsee pian tutustumaan Ronjan omilla nettisivuilla.

Sunnuntaina ähistiin, puhistiin, sihistiin, puhuttiin, laulettiin ja soitettiin.

Ronjan harjoitukset alkoivat!

2010-02-08T23:43:00.002+02:00

Eilen se vihdoin tapahtui! Pääsimme aloittamaan Ronjan harjoitukset. Aamu alkoi kello 10 monitoimitalolla parkourin merkeissä. Kaksi tuntia harjoittelimme kissakävelyä, pehmeää alastuloa, hyppäämistä seinälle roikkumaan, roikkumista, esteiden ylittämistä, seinille hyppimistä... Voin sanoa, että kahden tunnin jälkeen oli mehut pois. Mutta erinomaisen hauskaa oli etsiä omia rajojaan ja ylittää esteiden lisäksi pelkojaan. Kiitos Parkour Akatemian Hämähäkkimiehelle!

Liikunnallisen osuuden jälkeen siirryimme kaupan kautta Killerin liikuntakeskukselle näyttelijäntyön harjoituksiin kera Ailan ja tuotantotiimin. Kävimme läpi käytännön asioita ja meitä mitattiin niin henkisesti kuin fyysisestikin, ennen lukuharjoituksia. Päivän lopuksi luimme näytelmän läpi vaihtuvin roolein. Kun päivä Ronjan osalta päättyi oli ilta jo hämärtynyt ja kello oli viisi.

Mahtava oli päästä aloittamaan harjoitukset ja saada prosessi liikkeelle. Hienoa, että saimme ennestään ihanaan ryhmään vielä uuden innokkaan ihmisen tarpeistoa hoitamaan. Tästä tulee mahti prokkis!

Kiitos kaikille jo nyt, että teidän kanssa saa tehdä tätä juttua!

Päivän lehdestä Lounas-Trubaduuriin

2010-02-08T17:49:00.000+02:00

Kävin pitkästä aikaa jakamassa Päivän lehden, eli esittämässä viime vuoden lopulla tekemääni interaktiivista lastenesitystä Aittorinteen päiväkodilla. Edellinen esitys oli joulukuun alkupuolella. Hyvin se on säilytystä kestänyt, tuoreelta tuntui ja lapset olivat hyvin mukana. Esityksessä kerätään lapsilta hyviä uutisia ja tänään sellaisia olivat mm. "minä olen kolme" "minun hampaani pestiin oikein kunnolla" ja "mulla on paljon vilmejä". Paikalla oli vaihteeksi myös oikea toimittaja, joka kirjoittaa jutun Lastentarha lehteen. Sitten onkin hyvin katettu eri ikäisten lasten kasvattajien aviisit kun Meidän Lapsi lehdessä oli juttu forum-teatterista yläkoululaisille ja Opettaja lehdessä juttu Toivo Elvis Tähdestä alakoululaisille.
Aittorinteeltä Teatterikoneen kiertuekaara kaarsi Jyväskeskuksen halliin ja toimittaja Vuotila siirtyi Lounas-Trubaduurin hommiin Café Eloselle. Siellä oli kaksi tunnin mittaista settiä elävää musiikkia lounastelijoille. Tunnelma oli hyvän oloinen, mutta on se erilainen esiintymismuoto tuo lounaan tausta-trubadurointi. Kontakti yleisön kanssa on varsin erilaista kuin mihin on tottunut. Palautetta ei juurikaan tule. Mutta kukaan ei ainakaan nyrpistellyt tai pidellyt korviaan ;)
Lounas-Trubaduuri vielä helmikuun kahtena viimeisenä maanantaina. 15. päivä Mummin pullapuodissa ja 22. päivä Katriinan kasvisravintolassa. Tarkemmat ajat löytyvät vaikkapa koneuutisista tai facebookista lounas-trubaduuria hakemalla.
Päivän lehti tilattavissa Teatterikoneelta!

Ronja on nyt julkinen!

2010-02-04T22:47:00.002+02:00

Tänään oli Ronjan virallinen julkistaminen ja nettisivujen avaus osoitteessa www.teatterikone.fi/ronja - onhan nyt Ronjan päivä!

Pressi oli Nikolainkulmassa ja tapahtumaan varauduttu tarjoomisin ja Kesän & Koneen porukoin varustettuna. Paikalle saapui - yksi toimittaja. Onneksi siellä oli myös matkailun edustaja ja Kesän porukoita kuulemassa tarkemmin mistä on kyse. Mutta tuntuuhan se hassulta järjestää kaikenlaiset syömiset ja systeemit ja paikalle saapuu yksi vaivautunut ihminen. Tämäkin vaivaitunut ihminen sanoi, ettei tästä nyt vielä paljon kirjoitella, lähempänä tapahtumaa vasta. Se ei kuitenkaan meidän intoamme sammuttanut vaan hehkutimme jutun ainutlaatuisuuttaa ja hienoutta.

Laitoimme tiedotteen kaikkiin paikallisiin ja valtakunnan medioihin ja vaikka paikalle ei päässyt muita, kiinnostusta ilmeni. MTV3 tulee kuvaamaan meitä kesällä ja radioon tulee juttua paikanpäältä, kunhan metsäydymme. Lisäksi kaikkien näiden ihanien juttujen lisäksi rahahanatkin ovat lopulta auenneet! Täältä tullaan!

Toivo Elvis Tähti Opettaja-lehdessä!

2010-01-27T10:43:00.003+02:00

Toivo Elvis Tähti vieraili viime joulukuussa Petäjäveden kirkonkylän koulun vanhempainillassa. Aiemmassa blogitekstissä Aaro mainitsi ohimennen, että paikalla oli myös Opettaja-lehden toimittaja. Artikkeli julkaistiin 22.1. ilmestyneessä lehdessä, ja sen näköisversio on luettavissa ePaper -versiona täällä.

Temppuilematta paras

2010-01-24T22:33:00.000+02:00

Terveisiä Helsingin matkamessuilta!

Meillä oli hyvät suunnitelmat, kuinka herättää huomiota ja saada kävijöitä Jyväskylän seudun matkailun toimipisteelle. Kaksi erilaista leikkiä, yksi laulu ja näytelmätekstin lukeminen innokkaille kuulijoille.

Aloitimme leikillä. Vesiperä. Jatkoimme toisella leikillä; ihan kivaa, mutta kuuma tulee ja esitteitä ei ehdi leikin tiimellyksessä jakaa eikä kukaan oikeastaan tajua mitä me edustamme.
Noh, rummun kanssa laulamaan! Mutta messuhalli on muutenkin täynnä ääniä, musiikkia ja laulua eikä laulun seasta oikein ehdi irrota kertomaan mistä on kyse.
Lopulta siirryimme puhuttelemaan ihmisiä suoraan ja kerroimme tulevan kesän metsäseikkailusta niille, jotka pysähtyivät kuuntelemaan. Siinä tuli tavattua useita ihmisiä pienen hetken ajan ja voihan olla, että jotkut heistä matkaavat ensi kesänä Jyvässeudulle Ronjaa katsomaan!

Tuntuu siltä, että kun väkeä on pakkaantunut suuri määrä kiertämään messuhallia ja moni näytteilleasettaja yrittää houkutella mitä erilaisemmilla tempuilla ohikulkijoita osastolleen on parasta kunnioittaa kulkijoita ja pyrkiä tapaamaan heidät ihmisinä. Edes sen pienen hetken ajan.

Rimakauhua näppäimistöllä

2010-01-21T14:49:00.002+02:00

Kirjoitan Kansalaisopiston teatteriryhmälle näytelmää, jonka työnimenä ainakin on Zoovuoren linja. Tarina sijoittuu Jyväskylään vuonna 2020, jossa juuri mikään ei ole muuttunut. Laajavuoreen on matkailuvetonaulaksi perustettu eläintarha ja bussi 25 on nimetti Zoovuoren linjaksi. Vuoden 2020 alusta on tullut ravintoloihin uusi anniskelulaki, että alkoholia ei saa anniskella, ellei kulttuuria tarjoilla kahden tunnin välein 15 minuuttia. Tässä muutamia ideoita tulevasta jutusta.

Kirjoittaminen lähti hyvin käyntiin ja se tuntui helpolta. Ensimmäiset 9 sivua tuli ihan tosta vaan. Eilen jatkoin kirjoittamista, mutta siihen ryhtyminen oli takkuista. Keksin sata asiaa ennen kirjoittamaan ryhtymistä ja kun lopulta ryhdyin, sain vaivoin puolitoista sivua kirjoitettua. Nyt tätäkin kirjoittaessani tiedän, että minun pitäisi tehdä jotain ihan muuta...

Ei vapaata miestä voi vangita

2010-01-14T23:34:00.000+02:00

Pyöriteltyäni pitkään asiaa mielessäni päätin lopulta varata Nikolainsalin joksikin illaksi ja pitää siellä konsertin. Tein nopeasti 15 biisin listan. Osa kitaralla ja osa pianolla soitettavia. Suunnittelin ja hahmottelinkin jo julistetta ja myhäilin mielissäni. Sitten putosin maan pinnan läpi katsomaan taivaanrantaan maalaamaani visiota utuisen hysmän läpi; kuka sinne muka tulisi ja miksi? Harvalukuinen on vielä tuo joukko, joka laulujani on kuullut ja osaisi niitä suunnata tarjoiluttomaan konserttisaliin kuulemaan.

Suurta voimattomuutta tuntien painuin pehkuihin. Aamulla on usein uusi päivä. Ja niin koitti arkinen aamu vatsatautisen koiran kodissa, mutta niin vain oli lepo tehnyt tehtävänsä ja kulkiessani aamulla matolääkkeet taskussa apteekilta autoa kohti tuli mieleeni mahdollinen esiintymispaikka uutta yleisöä metsästävälle trubaduurille. Vaikken erityisemmin perusta uuden vuoden lupauksille olen kuitenkin päättänyt olla elämässäni rohkeampi aiempaan verrattuna (jo vuoden ensimmäisenä päivänä uskaltauduin lopulta astumaan sisään ravitsemusliike Rusticaan, jonka ympäri olin usein kävellyt rohkeutta keräten, mutta jonka sisään en kuitenkaan ollut tohtinut käydä). Tätä uutta rohkeutta kasvattaakseni kävelinkin sisälle tähän mahdolliseen uuteen esiintymispaikkaan ja esitin asiani henkilökunnalle. Meninpä samantien vielä kolmeen muuhunkin paikkaan tarjoamaan itseäni trubaduurin hommiin. Ainakin yhdessä natsasi heti ja voi olla, että muistakin paikoista jotain poikii. Tiedotan asiasta kun asia varmistuu.

Jos joku asia tuntuu pelottavalta sen tekeminen auttaa pääsemään pelosta eroon. Ja pelon kanssa on rasittavaa elää. Siksi.

Vapaasti.

Hyvää aikaa

2010-01-04T17:58:00.000+02:00

Puolivuotinen palvelukseni valtion leivissä alkoi 1.1.2010. Kerta se on ensimmäinenkin. Valtion taiteilija-apurahasta käteen jäävä siivu on kyllä kuulemma pienempi kuin mitä saa käteen ansiosidonnaiselle jäädessään, mutta se on politiikkaa, josta en tiedä tarpeeksi voidakseni sitä kritisoida. Ihmettelen siis vain hiljaa sitäkin ja elän ja teen työtä. Kun tulee toimeen niin tulee toimeen.

Vuosi vaihtui ja loma tuntui todelliselta.
Koska tietokone on oleellinen osa työn tekoa -ei meillä avattu konetta joulujen aikaan lainkaan. Poikkeuksen tilanteeseen teki Keskisuomalaisen kulttuuritoimittaja Kolehmaisen soitto vuoden 2009 kultturiteosta. Keräsivät edellisen vuoden tapaan erinäisiltä kulttuuritoimijoilta heidän mielestään keskeisiä kulttuuritekoja kuluneelta vuodelta. Ensimmäisenä nousi mieleen puiden väliin viritetty auton pölykapseleista kasattu dinosauruksen muna kirkkopuistossa, -osa Haihatuksen kiertuenäyttelyä. Sen alla seisoin joskus. Sitten aloin miettiä tapahtumia, joissa on itse ollut mukana tavalla tai toisella ja mieleen tuli Mäki-Matin perhepuisto, jossa viime kesänä viettivät 30-v juhlia. Siellä oli paljon erilaista ohjelmaa lapsille ja lapsiperheille. Tärkeimmältä tuntui kuitenkin lasten saattaminen kulttuurin ja taiteen pariin. Uskon kulttuurisesti olevan tärkeää, että vanhemmat antavat lapsilleen aikaa. Lukevat iltasadun, kuuntelevat lasten asioita ja vastaavat kysymyksiin; keskustelevat lastensa kanssa. Siksi aloitin vastaukseni: Jokainen, joka luki lapselleen iltasadun tai vei hänet taiteen pariin, teki yhden vuoden 2009 tärkeimmistä kultturiteoista.

Toivottavasti mahdollisimman monilla on tänä vuonna aikaa itselleen ja toisille, hyvää vuotta 2010!

Keikalla Helsingissä osa III

2009-12-17T15:30:00.000+02:00

KYLLÄ OTTI REISILLE TUO RADIOTEATTERI.
Reippaan pakkasen läpi kävelty aamuinen työmatka lämmitti jo itsessään jalkoja. Kun äänikuvassa tarvittiin hengästymistä intouduin sitten vielä ripaskalla kehittämään itselleni sopivan puhetilan. Sen jälkeen ovat etureidet laulaneet joka askeleella negrospirituaaleja.

Tänään, töistä jotain kertokaseni; makasin nauhakasassa ja seisoin pöydällä termari kädessä. Nauhalle meni siis väijymistä ruohikossa ja puhetta lentokoneen ohjaamosta.
Keikka on ohi, työt on tehty. Joka ilta kävin teatterissa ja eilisiltana ehdin tuokioksi uppotua hyvässä seurassa tarinointiin ja maailman parantamiseen.

Helsinki oli hetkisen kaunis

Keikalla Helsingissä osa II

2009-12-16T16:44:00.003+02:00

Helsingissäkin on hetkittäin koskematonta luontoa. Itä-Pasilaa peittävässä kevyessä lumikäädyssä oli jälkiä. Yleisradion imperiumin vierelle ollaan rakentamassa uusia kerrostaloja, joita kuuleman mukaan kaupataan niinkin ylevillä myyntilauseilla kuin: Bongaa julkkiksia parvekkeeltasi! Uuden talon parvekkeet kun antavat Ylen ikkunoita kohti.

Ylen seinässä oleva reikä paljastui lumipeitteen ansiosta Korkeasaaren leijonienkin rakastaman city-kanin kotikoloksi. Pienen pienet jänön jäljet viuhuvat ristiin rastiin hangella. Sieltä saisi fretti tai leo paistin poikineen.

Kuunnelmastudio K2:ssa on niin sanottu simpukka. Ykkösessä on kuulemma isompi. Kyseessä on mutkan tekevä pehmustettu huone. Kaiuton tila. Täysin hiljainen, olettaen, ettei kukaan studiossa päästä ääniä. Itse unelmoin fakiirimaton levittämisestä simpukkaan. Siellä lepääminen olisi toista kuin Vaasankadulla. Toisille tila saattaa aiheuttaa ahtaan paikan kammoa ja tukahtumisen tunnetta, mutta minä voisin vaikka rakennuttaa simpukan kotiini.
Ja studion.
Ja tehdä kuunnelmia lopun ikäni.
Ja nauhat julkaistaisiin vasta kuolemani jälkeen.
Ja ne paljastaisivat kaiken...?

Ensi kesänä virtaa hiki!

2009-12-15T16:08:00.004+02:00

Olimme tuottaja-Piian kanssa viime viikolla keskustelemassa yhteistyöstä Parkour Akatemian kanssa. He tulevat tekemään liikekieltä Ronjaan. Me työryhmässä olevat näyttelijät pääsemme testaamaan millaista on liikkua metsässä parkouria hyväksi käyttäen. Aivan huisia!

Puhuimme palaverissa käytännön asioista. Kuinka paljon esityksen liikekielessä käytetään todella parkouria ja millä tasolla. Katsoimme alkuun mainoksen, josta lajin suosio kuulemma lähti liikkeelle. Se on aikamoinen! Ehkä meidän temppumme eivät ole ihan sitä tasoa vaan enemmänkin näytelmän henkeen sopivaan liikettä, joka tukee tarinaa. Mutta silti on kuntokuuri edessä. Hiki tuli jo kun pojat puhuivat mitä kaikkea on hyvä tehdä, että pysyy hyvässä perus kunnossa. Meikäläisellä on aika paljon prepattavaa. Ei taida löysä koirantalutuslenkki päivässä ihan riittää. Sovimme, että aloitamme koko porukan kanssa yhdessä perusharjoittelun, jossa vähän katsotaan missä kunnossa kukakin on. Tämän jälkeen jokaiselle tehdään kunto-ohjelma(!) ja käymme tietyn määrän perustunneilla akatemiassa. Ja kun kesä koittaa olemme tiukan lihasmassan ja kestävyyden omaavia huippukuntoisia näyttelijöitä, jotka voivat hyppiä puista ja kiveltä toiselle hengästymättä! Mutta sitä odotellessa on joulu ja ihana syöpöttely...

Keikalla Helsingissä osa I

2009-12-14T23:41:00.000+02:00

Pakkanen oli laskenut alemmas kuin kertaakaan kuluvan talven aikana. Matkapuhelimen herätyskello aloitti soittonsa klo 04:30. Auringonpaiste ei vielä ollut löytänyt tietään edes tehtaiden piipuista tupruaviin pilviin. Miten käy Pendolinon? Tekeekö pakkanen temput raiteiden fallokselle? Näitä miettiessäni hamusin viimeisiä matkalle tarvittavia asioita laukkuuni. Olin lähdössä keikalle. Helsinkiin.

klo 05:00 Soitto jyväskylän taksikeskukseen tuottaa odottamattomia huolia. "Onko teillä jatkoyhteys?" "On, olen menossa junalle joka lähtee puolen tunnin kuluttua." "Meillä on melkoinen aamuruuhka. Kaikki autot ovat varattuja, katsotaan mitä voin tehdä."

Paleltuani pakkasessa odottamassa loputtomalta tuntuvan ajan soitan uudestaan:

klo 05:10 "Kaikki linjamme ovat varattuja, pysytelkää linjalla sulkematta puhelinta. Tuut, tuut, tuut..." Kolmen minuutin kuluttua pääsen läpi. "Oletteko saaneet taksin lähtemään äsken antamaani osoitteeseen?" "Emme ikävä kyllä, kaikki automme ovat..." "Minä perun tilauksen kiitos, hei!"

Kun hätä on suurin on apukin lähellä:
"Äiti, voitko lähtee heittämää miut asemalle?" Nissan lähtee pakkasesta nikotellen käyntiin ensimmäisellä yrittämällä. Asemalla ehdin huoahtaa pendoliinossa kolme minuuttia ennen kuin se lähtee pakkasesta välittämättä uskollisesti liikkeelle.

klo 08:03 Herään Kyrölässä vieraan vanhemman naisen viereltä. Yritän saada unen päästä uudestaan kiinni, mutta uni on mennyttä. Ja juna kulkee vaan. Kulkee.

Ylen kuunnelmastudiossa luetaan ensimmäistä kertaa Sakari Kirjavaisen kirjoittama Tulossa pitkä ilta -kuunnelma, jonka hän myös itse ohjaa. Näyttelijät hakevat hengitystä ja tekevät äänimaisemaa. Ensimmäistä kohtausta aletaan näyttelemään. Tunnelma on rennon oloinen. Kahisevahousuinen näyttelijä riisuu kahisevat housunsa. Työ on alkanut.

Tauolla kuulen toisen työn loppuneen. Niin kuin taivaassa näytelmän viimeinen esitys on peruttu. Yllätävä lopetus. Seuraavaan puoleentoista vuoteen ei minulla ole tiedossa kaupunginteatterin tuottamia esityksiä. Virkavapaan virallinen vapaa viran suorittamispaikalta on siis virallisesti alkanut.

klo 23:29 Vaasankatu sykkii elämää. Seitsemännessä kerroksessa syke on vaimeampi. Täältä asti se ei houkuttele minua luokseen. Sulattelen mielessäni näkemääni Ryhmäteatterin esitystä Päällystakki. Estetiikassa on jotain tuttua. Näyttelijät vaihtavat roolia tiuhaan tahtiin kuin Teatterikoneen esityksissä konsanaan :)

Epäluonnollinen henkilö

2009-12-11T10:29:00.003+02:00

Tarkkana saa olla näyttelijäkin kun toimii yrittäjänä. Työsuhteessa on tekijällä joitain oikeuksia, jotka yrittäjä saa itselleen vain jos osaa pitää asioistaan huolta. Kantapään kautta kai se on pakko oppia, mutta suosittelen silti kaikille: tehkää sopimukset huolella!
Olen itsekin lukenut ja kuullut lauseen useasti, mutta mutta... Kun on sopimusta tekemässä niin olettaa kaiken olevan kunnossa kun tekee sopimusta vakiintuneen toimijan kanssa.
Itselläni jäi sopimukseen kirjaamatta kohta, jossa sovittaisiin korvauksesta mikäli työ meidän firmaan liittymättömistä syistä peruuntuu viime hetkellä tai missä vaiheessa vaan. Firmamme henkilöresursseja oli sidottu produktioon sovituiksi esitysajoiksi.
Mikäli näyttelijä olisi luonnollisena henkilönä vierailijan asemassa jossain teatterissa hän olisi työehtosopimuksen perusteella oikeutettu korvaukseen varatusta työajasta, mikäli peruutus tapahtuu tietyn ajan sisällä. Minäpä en olekaan luonnollinen henkilö ;)

Kiitos tästä. Tulevia sopimuksia tehdessä pyrin antamaan asialle aikaa ja tarkastamaan/tarkistuttamaan sopimusehdotukset huolella.

Eteenpäin mennessä asioita jää taakse

2009-12-08T22:43:00.004+02:00

"Onko takki tyhjä?" -Kysyi tarhan täti tänä aamuna viimeisen Päivän lehti esityksen jälkeen. Ja myönnettävähän se oli. Päivän lehden tiimoilta takki kieltämättä tuntuu tyhjähköltä. Toki senkin suhteen alituiseen viriää erinäisiä suunnitelman lapsosia pääkopan uumenissa, mutta kaiken kaikkiaan Päivän lehti ja sen toimittaja Vuotila saa nyt hetken levätä laakereillaan keräämässä muistoja kultaannuttavaa pölyä.
Ehkä Päivän lehteä vielä jaetaan. Sen kanssa kulkiessa on ollut sen verran rattoisia hetkiä, ettei sitä kannata verkkojulkaisuksikaan muuttaa.

Kovin kauan ei takki ehtinyt pullistella tyhjyyttään kun ilmoille nousi mahdollinen paikkausrooli kaupunginteatterilla, joka iltaan mennessä meni sittenkin sivu suun. Nosteen se antoi kuitenkin sille tyhjälle hetkelle joka helposti kaappaa näyttelijän mukaansa. Etsimään omin järjettömin keinoin merkitystä tälle joskus niin järjettömän tuntuiselle maailmanmenolle.

Kolmatta adventtisunnuntaita kohti suuntaava viikko sai kohdallani kevennystä Niin kuin taivaassa näytelmän torstain ja lauantain esitysten peruuntuessa sairastapauksen vuoksi. Siitä on siis näillä näkymin ainoastaan viimeinen esitys jäljellä. Pikku hiljaa vuosi painuu loppuunsa ja produktiot painuvat muistojen hämärään. Ihmisten mieliin. Kun ei tästä ajasta mitään jää kuulemma talteen kun tieto kulkee vain meileissä ja blogeissa ja kaikki tieto on sähkön takana. Sähkön loputtua ei sitten enää ole keinoja purkaa tai löytää olemassa ollutta tietoa. Noh, mene ja tiedä. Niin kauan on tietoa kun on aivosähköä.

Borkia yhtä kaikki

2009-12-08T16:49:00.002+02:00

Ryövärituottaja on jo jonkin aikaa ollut Ronja - Metsäseikkailun yhteistyökumppanimetsästyksessä. Metsästys jatkuu pitkälle kevääseen; Teatterikoneen ilomielinen ryöväri toivookin anastavansa sopivan saaliin ennen kesää ;). Pätäkän ohella tälle ryövärille kelpaavat myös palvelut ja markkinointiyhteistyö.

Noh, kävipä tälle ryövärille eräänä päivänä höplästi kun soitteli Ronjan tiimoilta erääseen yritykseen kysyäkseen näitä yhteistyökumppaniksi. Sieltä iloinen ja reipas nuori mies kertoi, että yrityksessään "kaikki ovatkin Borkia". Tätä ei pipo kireällä kiirehtivä ryövärituottaja oikein heti ymmärtänyt ja luuli miehen puhuvan jotain outoa slangia. Mies sitten kyselikin onko ryövärituottaja tutustunut Ronja-teokseen. Vasta puhelimen suljettuaan ryövärituottaja ymmärsi mistä iloinen ja reipas mies oli tarkoittanut: Borkan ryöväreitä. Ryövärituottaja piti itseään jonkin aikaa hyvin dorkana ja harmitteli hidasälyisyyttään, nimittäin olihan sitä Ronja-teokseen tullut tutustuttua. Noh, ryövärit eivät loista älyllään...Toivottavasti nämä tämän yrityksen Borkat saadaan kuitenkin Ronjan matkaan!

Iloksi ja onneksi Teatterikoneen Ronja tekee jo yhteistyötä seuraavien tahojen kanssa: Jyväskylän Kesä, Jyväskylän Seudun Matkailu, Killerin liikuntakeskus, Jyväskylän Parkour-akatemia, Keskimaa sekä Kesko.

Ryöväysreissut jatkukoon!

Jotain on auennut

2009-12-07T22:42:00.007+02:00

Laulukone ehti tehdä viikonloppuna toisenkin keikan, pienimmällä mahdollisella kokoonpanolla tosin. Yhdellä hengellä. Se on onneksi mukautuvainen kone. Tämän keikan jälkeen voin sanoa esiintyväni tästä lähtien kaikilla musakeikoilla mikrofonin kanssa -helpottaa kummasti kuuluvuutta. Olen lauleskellut siellä sun täällä ilman äänentoistoa ja koulinut ääntäni siihen suuntaan, että saan sen kuulumaan joka suuntaan, mutta nyt kun pääsi musiikillisena mausteena käyttämään hengityksen ääntä ja huuliploppeja uskon astuneeni tielle, jota on käytävä, kunnes vastaan tulee uusi tie.

Toivo Elvis käväisi Petäjävedellä. Miilu-sali oli niin täynnä, että rehtori muisteli nähneensä vastaavaa viimeeksi tilan avajaisissa 2005. Täynnä oli sali kun siellä järjestettiin lasten iltakoulu yhdistettynä vanhempainiltaan. Ohjelmassa oli siis Teatterikoneen Toivo Elvis Tähti, sekä väliajan jälkeinen keskustelutilaisuus, jossa jokainen pääsi miettimään omaa suhdettaan Annun kehittämiin väittämiin, sekä ratkomaan yhdessä erilaisia ongelmatilanteita, joista oman huoneen siivoaminen tuntui herättävän eniten keskustelua alakoululaisissa ja heidän vanhemmissaan. Opettaja-lehden toimittaja oli tekemässä lehtijuttua tästä hienosta, innovatiivisesta vanhempainillasta. Teatteria voi käyttää monenlaiseen.

EDIT 27.1.2010: Opettaja-lehden artikkeli julkaistiin numerossa 3/2010 ja on luettavissa sähköisenä versiona täällä.

Tiistaina 8.12. ilmestyy, ainakin toistaiseksi, viimeinen Päivän lehti. Esityskertoja sille on tuolloin kertynyt 28kpl, että jokunen päiväkoti sillä on tullut kierrettyä syksyn mittaan. Päivän lehdestä löytyy enemmän tietoa sen omasta blogista, mutta minut on hiljalleen taivutettu uskomaan, ettei joka keikalla tarvitse olla omaa blogia. Silläpä kirjoitankin kaiken tämän nyt Sanakoneeseen.

Näyttelijä vapaalla -blogi, jota oli tarkoitus pitää vuoden päivät virkavapaan selostuskanavana (hauska on muutoin ajatus kanoista, jotka kulkevat jonossa, eli kanavanasta) on nyt jäänyt päivittämättä kun sen lähtökohtainen logiikka muuttui. Vapaalla olo kun on niin mukavaa, että päätin ottaa saman tien toisenkin vuoden virkavapaata tehdäkseni näitä töitä, joita halajan. Kaikki tämä mitä on jo ensimmäisen puolen vuoden aikana virkavapaalla tehnyt on avannut ajatusmaailmaa ja mielen maisemaa niin, etten voi vielä mitenkään kuvitella palaavani kiinteään työsuhteeseen.

Olen avannut jotain mitä en halua sulkea :)

Lehmä on paha

2009-12-04T21:52:00.002+02:00

Lehmänlihan hiilijalanjälki on tosi iso. Palkka on liian pieni. Miksi kaikki pitää laittaa suuhun?

Laulukone kävi taas laulamassa pikkujouluilijoiden huolia taivaan tuuliin. Tällä erää liikkeellä olivat huoltenkerääjät Annu&Aaro. Villa Rask kaikui iloisesta laulusta ja parivaljakolta vaadittiin encóre kun kaikki huolet oli jo laulettu pois. Työyhteisö sai mitä vaati ja kuuli laulun, joka kuvasi osaltaan niin heitä kuin meitäkin; Asiakas saa mitä haluaa!

Laulukone on kulkenut pitkän matkan ja kehittyy edelleen. Uusina puolina aina uusien sanojen ja sävelten lisäksi on nykyään mm. yleisön osallistaminen soittoon ja lauluun yhä vahvemmin.
Onhan siinä jo pientä yhteiskunnalista otettakin kun koko porukka laulaa yhteen ääneen "Lehmä on paha".

Okariina soikoon

2009-12-02T17:49:00.008+02:00

Suurempi on kirpparilöytö-okariina. Pienempi on Ville Matti Simosen astiahuilu. Soittimet on tehty soittoa varten!

Muistuma: Vuosia sitten kuljin Turussa (teatteri jurkan mobile horror vieraili siellä pienellä näyttämöllä) soitinpajan ohi. Se oli suljettu, mutta herätti mielenkiintoni. Otin nettiosoitteen lapulle talteen ja vilkaisin aikanaan sivut läpi ja unohdin asian.
Taannoin Helsingissä kävimme muistelemassa lämmöllä vanhoja kotimaisemiamme. Kannelmäen asemalle oli perustettu kirpputori, johon jäimme kuluttamaan aikaa (ja rahaa) junaa odottaessa. Juuri ennen lähtöä huomioni kiinnittyi esineeseen, jonka hintalappu sanoi olevan vanha soitin. Puhaltelin reikiin saaden ääniä ilmoille ja ostin kapistuksen mukaani.
Netistä pengoin tietoa ostamastani instrumentista, joka pian paljastui itävaltalaiseksi okariinaksi. Lämmin, tumma sointi on korvaa miellyttävän pehmeä.
Ronja Ryövärintyttäreen, jota olemme suunnitelleet jo pitkän aikaa tuo sointi sopisi kauniisti, mietin silloin. Fazer-musiikilta löytyi uusia okariinoja, mutta jätin ne tuolloin ostamatta.
Eilen kävimme kaupunginteatterin Niin kuin taivaassa -poppoon kanssa katsomassa Svenska teatterissa Så såm i himmelen, eli samaisen näytelmän ruotsinkielisen version. Ennen esityksen alkua meille jäi reilut puoli tuntia aikaa kulutettavaksi valitsemallamme tavalla. "jokainen laittaa puhelimen kiinni ja kaikki lähtee sitten eri suuntaan". Minä suuntasin askeleeni musiikki-fazerille ostamaan okariinan tai kaksi. Olin jo ottanut okariinan kaupan toisessa kerroksessa käteeni kun myyjä sanoi heillä olevan toisenlaisiakin malleja. Sinne jäi hyllylle perusokariinat kun silmäni osuivat esiteltyihin Ville Matti Simosen astiahuiluihin. Sivuiltansa löydät simosen repertuaarin, johon kuuluu mm. yksilölliset udu-rummut.
Joihinkin asioihin tuntuu törmäävän juuri silloin kun tarve niin vaatii. Ostin ensimmäisen vmsimoseni. Ehkä udua tarvitessani törmään soittimiinsa taas jotain kautta. Soittimia on kiva kerätä, mutta ne on tehty soitettaviksi!
Se esitys. Oli hauska katsoa näytelmää tajuamatta juuri sanaakaan, mutta tietäen koko ajan missä mennään ja mistä puhutaan. Repliikit eivät kohdallani juurikaan haitanneet seurattavuutta.
Niin kuin taivaassa vielä neljä kertaa Jyväskylän kaupunginteatterissa.

Ronjan matka on alkanut!

2009-12-01T21:58:00.008+02:00

Reilu viikko sitten Ronja aloitti matkansa Laajavuoren metsään. Kokoonnuimme työryhmän kanssa tutkimaan missä ne kakkiaiset oikein asuvat. Tosin ihan kaikki ryövärit eivät löytäneet perille, joku jäi Killerin raviradan kahvion ovia kolkuttelemaan ja joku toinen jatkoi ryöväysretkiään, vaikka tarkoitus oli tavata Killerin liikuntakeskuksella...

Ilma kohteli meitä kauniisti ja aurinko tuli pilvien takaa esiin oltuaan siellä piilossa monta pitkää pimeää päivää. Mutta matka on alkanut ja ennenkuin huomaammekaan, alkaa kevät aurinko paistaa ja kohta on kesä. Ja silloin Ronja Ryörintytär kutsuu teidätkin Laajavuoreen seikkailemaan!

Tämä puu suojelee metsää ja tarvittaessa kätkee Ronjan ja Birkin ajattarien hyökkäykseltä.

Ohjaaja näyttää tuottajalle miltä männiäiset näyttävät. Ja tuottajaa pelottaa.

Näyttelijät eläytyvät kakkiaisten ajatusmaailmaan - siellä ei ole kovin vilkasta.

"Täällä saa kulkea vain minun luvallani ja tässä muuten maksatte sitten tullimaksun! Onneksi tuo pieni kaveri tulee ensimmäisenä, se on helppo heivata sivuun, jos se ei muuten tottele."

Huolet pois Himos Areenalta!

2009-11-24T13:23:00.005+02:00

Laulukoneen kaunottaret: Pirjo, Unelma, Anelma ja Sanelma.
Kuva: Mirva Riitesuo.

Viime lauantaina saatoin päästä lähimmäs tähteyttä mitä voin päästä, esiinnyin Eppu Normaalin kanssa samalla lavalla. Tosin Eput aloittivat vasta joitakin tunteja meidän jälkeemme, mutta me oltiin eka!

Teatterikoneen Laulukoneella oli keikka pankin pikkujouluissa, joita vietettiin HimosAreenalla. Mukana huolia oli poistamassa Sanelma, Anelma, Unelma ja Pirjo koskettimissa (eli Annu, Emmi, Tuija ja Eve). Kyllä oli hauskaa, meillä ja yleisöllä.

Pikkujouluissa tunnelma on usein rentoutunut ja vapautunut, eikä tässäkään tapauksessa ollut poikkeusta. Muutama huolista valittu kertosäe porautui kyllä huolienpoistajankin mieleen: "Akuutti tippuri, rahan ja piparin puute" soi mukavasti ikävästä sanomastaan huolimatta, mutta näidenkin asioiden ääneen sanominen varmasti vapauttaa! Toinen lause, jossa tiivistyi monen sen hetkinen huoli, oli: "Kova miehenpuute". Tähän jälkimmäiseen kertosäkeeseen pyydettiin niitä ihmisiä osallistumaan, joilla oli tämä vaiva, jotta he saisivat nopeasti apua ja meidän lähtiessämme näin alkoikin tapahtua. Laulukone siis toimii!

Hauskoja pikkujouluja!

Suklaasonni ja perjantaikänni

2009-11-23T18:30:00.003+02:00

Olemme saaneet Annun kanssa tutustua Huhtaharjun koulun seiskaluokkalaisiin "Do the idoli" työpajan merkeissä nyt muutamaan otteeseen. Lisäksi olemme käyneet Huhtaharjulla testaamassa forumteatterin tarinoitamme yhdelle 7. ja yhdelle 9. luokalle. Forumia tehdään yhteistyössä Jyväskylän kaupunginteatterin kanssa, "Do the idoli" on kehittämämme ryhmäyttämistyöpaja, jota teemme Kulttuuriaitan kautta. -laulukonemaiseen henkeen idolipajan ensimmäinen kerta päätetään luokan tekemän idolin hittibiisiin, jonka nuoret ovat sanoittaneet.
Tänään päästiin laulamaan heviä; Suklaa Sonni. Ja toinen luokka sai kuulla rokkipopahtavaa iskelmää nimeltä Perjantaikänni, lauantaikrapula. Kaikkiaan idolipaja kestää kolmen oppitunnin verran. Yksi kaksoistunti ja yksi irtotunti. Jännää porukkaa on nuo tuonikäiset nuoret. Tuota ikäryhmää on tullut näyteltyäkin aina välillä, vaikkei ole ollut minkäänlaista kontaktia tuon ikäisiin.

Toinen ikäryhmä, jonka kanssa olemme työskennelleet ovat päiväkoti-ikäiset. Olemme kiertäneet Laukaan päiväkoteja Hunni-Peikko pajalla, jossa on kolme tunnin mittaista osiota. Lisäksi on vielä Päivän lehti, joka on suunnattu yli kolmevuotiaille päiväkotilaisille. Hunni-Peikon matkassa tehdään yhdessä lasten kanssa ja Päivän lehti, jota olen kiertänyt esittämässä Jyväskylän päiväkodeissa on esitys lapsille. Siinäkin on melkoisesti eroa tekeekö lapsille vai lasten kanssa. Lasten kanssa tehdessä täytyy pitää oma mieli auki eri tavalla ja olla tilanteessa auki ja valmiina. -Periaatteessa sama pätee toki lapsille esiintymiseenkin, mutta siinä on juoni koko ajan esiintyjän hallussa. Näyttelijä pitää yleisöään otteessaan. Hänellä on jotain mitä antaa yleisölle. Kun tekee yhdessä lasten kanssa fokuksessa on se mitä lapsi tekee, mitä ryhmässä tapahtuu ja mitä yhdessä keksitään.

Sitten aina välillä käymme esiintymässä erilaisille aikuisryhmille. Osa samoista keinoista pitää mielenkiintoa yllä tuntuu purevan kaiken ikäisiin.
Toivo Elvis Tähti, joka lähtökohtaisesti tehtiin 8-12 vuotiaille on ollut monelle vanhemmalle hieno ja puhutteleva esitys, mutta niin vain kummasti siellä on viihtynyt myös ainakin yksi puolitoistavuotias, jonka ensimmäisen kahdentoista sanan joukkoon tarttui näytelmän päähenkilön sukunimi: Tähti!

Laulukone

2009-11-19T18:00:00.003+02:00

Laulukone on lähdössä isolle keikalle Himos-areenalle. Kyseessä on 250 hengen pikkujoulut. Tämä on ensimmäinen kerta kun Laulukone lähtee purkamaan näin suuren joukon huolia.

HÄIKÄISEVÄÄ KUVAMATERIAALIA

Matkaan lähtee neljän naisen muodostama huolienkerääjäjoukko joka laulaa huolet takuuvarmasti taivaan tuuliin. Tässä videopätkässä lauletaan harjoituhuolia pois.

Toivo Elvis Tähti ja Lasten oikeuksien päivä

2009-11-18T12:17:00.003+02:00

Toivon näytäntökausi Nikolainsalissa huipentuu perjantaina Lasten oikeuksien päivän tapahtumaan. Näytäntökauden viimeinen esitys järjestetään yhteistyössä Suomen UNICEF:in Jyväskylän paikallisryhmän kanssa, jolloin puolet Toivon lipputuloista lahjoitetaan UNICEF:in lasten oikeuksia edistävään työhön.
Suomen UNICEF:in Jyväskylän paikallisryhmä esittäytyy Nikolainkulmassa ennen Toivoa klo 17 alkaen. Perjantaina 20.11. klo 18 on siis viimeinen mahdollisuus nähdä Toivo Elvis Tähti Nikolainsalissa (Asemakatu 6, 2. krs.), lipun ostaneille luvassa tarjoilua. :) Tervetuloa!

Tuottaja taistelee taalat taskuun

2009-11-13T18:23:00.005+02:00

Jarkko Martikaista lainatakseni:

"on taiteilijan teillä niin monta neuvojaa;/ on hyvät neuvot heillä, ne hyvää tarkoittaa/ ja tahtoo vain opastaa. kun ennen teki työnsä/ kuin tehdä täytyikin: kiristi nälkävyönsä,/ rypi, räytyikin, se viehätti jotenkin"

Debytoin nyt siis Teatterikoneen blogikirjoittajana. Olen tuottaja Piia. Lähdin Teatterikoneen taiteilijoiden matkaan elokuussa, empimättä ja alan aatosta uhkuen. Tuottajan rooli lienee tässä teatterissa tunnustettu aikaisempien tuottajien hyvän työn myötä. Jaan tuottajan työn Villen kanssa ja hyvä niin. Näen tuottajan työni päätavoitteeksi sen, että työtä tekevät saisivat kohtuullisen korvauksen työstään. Vaikka nälkätaiteilijuudessa on oma romantiikkansa, neuvokkuus dollareiden taskuun saattamiseksi lienee paikallaan. Tässä hyvä muistutus itsellenikin :)

Olen 28-vuotias kulttuurituottaja AMK. Tein muutaman vuoden hommia ekologisen kaupan alalla koulutukseni jälkeen, sitten veri ja muut sattumukset vetivät oman alan ja Teatterikoneen pariin. Olen filosofinen luonne, tykkään eläimistä ja musiikista. Innostun laulamisesta ja laululyriikasta. Parivaljakko Annu&Aaro oli minulle tuttu ennestään teknikko-mieheni kautta ja Teatterikoneen taide on vakuuttanut minut vuosien varrella.

Mitä tein tänään? Tänään selvitin yhteistyökuvioita ensi kesän Ronjaa varten ja kutsuin Toivo Elvis Tähteä katsomaan joukon sidosryhmäläisiä. Tein myös asiakaskyselylomakkeen (ex-tuottaja-Matin lomakkeen pohjalta) ja olen ylpeä siihen keksimästäni otsikosta: "Pääsikö Teatterikoneen kärpänen puraisemaan? Anna kärpäselle lisää pureskeltavaa!" Kyllä sitä ihminen voi yksinkertaisista asioista tulla iloiseksi. Noh, työnsarkaa riittää, joudun ajoittain taistelemaan sisälläni elävän laiska-leevin kanssa.

Toivo Elvis Tähden esityksiä on enää kolme jäljellä Nikolainsalissa Jyväskylässä, tulkaa siis, kynnelle kykenevät, sitä vielä katsomaan!

Terveisin,
Piia

Ronjan paitatehdas on käynnistetty

2009-10-22T16:19:00.004+03:00

Teetimme Ronja Ryövärintyttärelle logon ja sille painoseulan. Tänään tuli rahdissa seula ja pääsimme vauhtiin. Meillä on nyt kotona paitatehdas.

Teatterikone ylpeänä esittää, Ronja Ryövärintytär paidat!

Logo läheltä.

Painettuja paitoja kuivumassa.

Paidat ostamme kierrätyksestä ja kaikki ovat uniikkeja. Yhden t-paidan hinta on 5€, hupparit ja takit 10€. Yritämme löytää paidoille myyntipaikkaa muualtakin kuin meidän kotoa. Voimme painaa kuvan myös tuomaasi paitaan, hinta neuvoteltavissa. Meille voi myös lahjoittaa paitoja, joista haluat päästä eroon ja me tuunaamme ne uusiokäyttöön.

Jee, tämä on kivaa!

Ronja muuttaa Laajavuoreen

2009-10-19T18:02:00.004+03:00

Tällä viikolla Kone aloittaa forumteatterin pilotoinnin Huhtaharjun koululla. Nuorten kanssa käydään tarinoita läpi ja etsitään yhdessä uskottavia toteuttamsikeinoja, repliikkejä ja muuta. Näin olettaa allekirjoittanut koneen osa jonka onkin hyvä päästä välillä suurempiin työryhmiin. Treeneissä on mukana ainakin kolme ihmistä ja se on jo kaksi enemmän kuin mitä Päivän lehden koko työ"ryhmässä".

Samalla kun kirjoitan tätä tekstiä tulostaa printteri
(joka tietenkin nykypäivänä on oikeammin monitoimikone)
vierellä uusia Päivän lehtiä, edellisiin, joita jaoin aamulla enskarissa yleisölle oli lipsahtanut virhe. Se on aika yleistä... Tiedän, koska minulla on kokemusta lehdistä lukijana, kirjoittajana ja jutun aiheena.

Ensipainokseen oli lipsahtanut vanhaa tietoa Ronja Ryövärintytär metsäseikkailun toteuttamispaikasta. Kun avasimme Ronjan suunnitelmaa niin totesimme kaiken kaikkiaan paremmaksi ratkaisuksi toteuttaa Ronjan vaellukset Laajavuoren metsissä. Siellä on komeita maisemia ja se on helpommin saavutettavissa kuin Kanavuori, johon aiemmin esitystä suunnittelimme.

Kone keikkailee!

2009-10-13T11:24:00.002+03:00

Meillä oli viime lauantaina Aaron kanssa keikka syntymäpäiväjuhlilla. Ohjelmassa oli kaksi musiikkisettiä ja yllättävä vieras.

Aloitimme ensimmäisen musiikkisetin tekemällä kappaleen syntymäpäiväsankarista. Keräsimme vierailta lauseita synttärisankarista ja sankarilta kysyimme musiikkiin tyylilajin. Biisistä tuli tosi hieno ja pitkä, kun kaikki kilpaa kehuivat sankaria. Kertosäe oli tarttuva ja hittikamaa: "Anne - parasta A-ryhmää, jos on tylsää ota Anne matkaan!".

Musiikkiosuuden sujuivat sujuivasti, ensimmäisessä lauloimme yhdessä ja toisessa Aaro itsekseen. Settien välissä kävi Yllättävänä vieraana Amanda (siis merirosvonakin tunnettu) ennustamassa vieraille. Amanda oli opetellut kirjekurssilla ennustamista ja se oli aika erikoista touhua, mutta yleisöllä tuntui olevan hauskaa...

Keikkailu on kyllä mukavaa!

Konekoulutusta Tupaswillassa

2009-09-28T11:24:00.003+03:00

Keräsimme eilen auton täyteen (4 ihmistä ja 2 koiraa) innokkaita teatterikonelaisia ja suuntasimme Laukaan Tupaswilaan. Olimme tienanneet Minnan kanssa Laulukoneen keikalla itsellemme virkistyspäivän siellä. Päätimme virkistäytyä elokuvaa tekemällä ja meitä tuli ystävällisesti auttamaan Esselin Toni, joka on alan ammattilainen.

Ensimmäisessä konekoulutuksessa noin vuosi sitten aiheena oli näyttämöväkivalta, jota Aaro veti meille ja aihe jäi kiehtomaan. Halusimme syventää ajatuksia väkivallasta ja ideoinnin tuloksena syntyi mielenkiintoinen tarina. Se kertoo perheyrityksestä Osuuskunta Törhösen perikunta, josta tehdään dokumenttia. Törhöset ovat saaneet EU-tuen hankkeelle, jossa ihmiset saavat tulla väkivaltaleirille kohtaamaan omat pelkonsa. He pääsevät kokemaan väkivaltatilanteita, jotta niitä ei tarvitse enää pelätä. Törhöset haluavat auttaa ihmisiä! Kun jossain vaiheessa materiaali saadaan leikattua kasaan pääsette tutustumaan Törhösiin paremmin.

Tuli aika sekopäinen olo, kun juoksimme suolampea ympäri ja mietimme erilaisia väkivaltatilanteita, joita ei haluaisi kohdata. Mutta hauskaa oli ja mieli tavallaan virkistyi...

Hunni-Peikko tutuksi

2009-09-09T13:35:00.003+03:00

"Teatterikoneen voimakaksikko Aaro ja Annu ovat kiertävät Laukaan päiväkoteja Hunni-Peikko pajan merkeissä. "

Olemme vierailleet nyt neljässä päiväkodissa. Jokaisessa käyntejä on yhteensä kolme kertaa. Alotimme pajat jo viime keväänä. Ehdimme tehdä tuolloin yhden päiväkodin keikat ja muut jäivät tälle syksylle. Pajan idea syntyi Marie Valerie näytelmään sävelletyn Hunni-Peikko kappaleen ympärille. Tämä toiminta tuntuu todella antoisalta, kiitos siitä Kulttuuriaitalle!

Jokainen pajakerta alkaa Hunni-Peikko laululla. Lapset tuntuvat oppivan lauluja nopeasti tai ainakin he jo toisella kerralla laulavat mukana minkä ehtivät. Ensimmäisellä kerralla teemme yhdessä lasten kanssa Hunni-Peikosta kuvan askartelemalla suurelle paperille. Peikoista on tullut aivan mielettömän hienoja! Tänne tulee Hunni-Peikko kuvanäyttely, kunhan kaikki peikot on saatu kuvattua.

On mielenkiintoista mennä ulkopuolisena hetkeksi tirkistelemään tuollaiseen yhteisöön. Sitä huomaa hyvin helposti millainen ilmapiiri talossa on ja miten lapset ja aikuiset siellä voivat. Joistain paikoista huokuu välittäminen ja lämpö ja toisista taas suorittaminen ja pakko. Jos on mahdollista valita lapsensa päivähoitopaikka, niin kannattaa tehdä se sydämellä!

Saimme toisen tuottajan!

2009-08-19T15:06:00.002+03:00

Pistin tilaukseen Teatterikoneelle toisen tuottajan, joka ottaisi Ronjan tuotannon vastuulleen. Ja kuten monesti käy, niin kävi tämänkin asian kanssa eli se järjestyi!

Asiat kulkivat niin, että Aaro törmäsi Piiaan ollessaan lenkillä koirien kanssa ja tuli puhetta, että hän haluaisi tulla meille työharjoitteluun. Sehän sopi täydellisesti! Sovimme, että Piia aloittaa elokuun alussa ja alkaa hoitaa Toivon tuotantoa työharjoittelunsa puitteissa ja myy esityksiä. Eräänä päivänä tässä jokunen aika sitten avauduin Piialle, että Ronjalle pitäisi saada oma tuottaja, kun tuottajamme Ville on niin kiireinen mm. Forunteatterihankkeen kanssa. Kului hetki hiljaisuudessa ja Piia ehdotti itseään tähän pestiin. En meinannut pysyä nahoissani! Tämä tieto helpotti elämääni suuresti ja voin alkaa taas huolettomin mielin keskittyä kaikkiin muihin asioihin.

Ylpeänä esittelen uuden tuottajan ja Koneen osan Piia Sairasen! (kuva löytyy ihmiset kohdasta!)

UUDET SIVUT - UUSI AIKA

2009-08-14T12:03:00.003+03:00

Teatterikone sai uudet sivut! Ne löytyvät osoitteessa

http://www.teatterikone.fi/

Sivujen suunnittelijana toimi JANO Desing.

Sivulla seikkailee teatterikärpänen, jolle saa ehdottaa sanottavaa! Olemme esityksissämme harjoittaneet interaktiivisuutta ja nyt sitä voi toteuttaa myös netissä. Ole hyvä siis ja avaa sanainen arkkusi ja ehdota kärpäsen suuhun sanoja kommentoimalla tätä viestiä!

Kilje Amandalta.

2009-08-09T16:40:00.003+03:00

Olimme eilen Pitkäkoipi-Alskan kanssa välväämässä uusia melilosvokokelaita Kolpilahden satamassa. Saavuimme paikalle soutaen pienellä jollalla, kun emme saaneet isompaa alusta lyöstetyksi. Paikalle oli ilmaantunut noin 50 kokelasta ja he olivat kyllä huljan taitavia kaikissa testattavissa lajeissa. Miekkailussa nähtiin sellaisia temppuja, että melkein hilvitti ja voin keltoa, että meinasin itse alkaa itkemään, kun jaoimme joukon kahteen ja kaljuille ja ilvistelimme toisillemme! Hieno laulukin tehtiin ja laivan nimeksi päätettiin Melilosvolaiva Tulska.

Olisi vielä hyvä välvätä lisää polukkaa mukaan, jos keksisimme jonkun sataman missä emme ole vielä käyneet. Miehistöä on hyvä olla leilusti ja tätä melilosvoaatettakin on hieno viedä eteenpäin! Ja kuten olen aikaisemminkin sanonut, niin voi olla vaikka plinsessa ja silti lyhtyä losvoksi melille, niin kävi minulle. Hii-o-hoi!

Telveisin Hainhaukkaama Amanda.

p.s. Laitoin tähän fanikuvan mukaan, kun olen kuitenkin aika ihana!

Hyvää elokuuta!

2009-08-03T15:52:00.002+03:00

Kesälomat on vietetty ja koneellekin kiireinen syksy tulossa.

Toivo Elvis Tähden harjoitukset on aloitettu ja ensi-iltaa siitä pukkaa syyskuun loppupuolella. Tarkemmin sitä prosessia voi seurata Toivon omasta blogista.

Forumteatteria aletaan taas viedä eteenpäin ja siirrytään tosi toimiin, kun mennään kouluun sitä työstämään nuorten kanssa.

Teatterikone saa työharjoittelijan! Tai virallisesti hän on Elämyskoneen nimissä harjoittelussa, mutta kun tässä pyöritään samoilla tonteilla, niin käytännössä kyse on samoista jutuista. Mutta mahtavaa, nyt lähtee myynti nousuun!

Ronjaa aletaan viedä taas eteenpäin ja omaa tuottajaa hankkeelle etsitään. Villellä riittää hommia muissakin jutuissa!

Teatterikone saa pian uudet nettisivut. Innolla odotan ilmeen muuttumista. Teatterikoneelle on suunniteltu myös uusi logo. Entisen suunnittelijana (yhteistyönä Aaron kanssa) on asiasta kyllä haikea olo, mutta uudistus on varmasti hyvästä.

Ensi viikonloppuna merirosvot nähdään Korpilahden satamassa Hii-O-Hoi tapahtumassa. Tervetuloa sinne lauantaina 8. päivä maksuttomasi seikkalemaan klo 13!

Ohjelmaa häihin ja mihin vain!

2009-07-27T14:31:00.004+03:00

Olemme olleet Aaron kanssa naimisissa kohta neljä vuotta ja siinä pisteessä, että olemme perustamassa yhteistä yritystä nimeltä Elämyskone. Se astuu voimaan 1.8. Kai tämä on keskinäisen luottamuksen osoitus?

Elämyskoneen tarkoitus on tehdä ja myydä esityksiä/ohjelmaa yrityksille, yhteisöille ja yksityisille ihmisille. Toimimme edelleen Teatterikoneen nimen alla, mutta keskenään tekemämme keikat laskutamme oman firman kautta.

Huomasin nettiä selatessani, että ohjelmaksi häihin on tarjolla lähinnä taikureita. Omia häitä muistellessa ihanimpia juttuja oli ne joihin kaikki saattoivat jotenkin osallistua! Meidän täytyy siis iskeä tuohon saumaan ja alkaa markkinoida osallistavaa hääohjelmaa! Esitys on jo olemassa, kiitos sukulaisilta ja ystäviltä saatujen hääkutsujen. Annoimme sille nimeksi Sinua, sinua rakastan. Siihen kuuluu muutama rakkausaiheinen laulu, runot jotka hääpari voi valita toisilleen ja toimivaksi todettu Rakkaus-biisi, jota olemme veivanneet muutamissa ystävien häissä. Tästä ja monista muista ohjelmista löytyy pian tietoa koneen uudistuvilta nettisivuilta!

Ja allekirjoittaneen täytyy alkaa harjoitella markkinointia ihan tosissaan, ettei ero tule ainakaan huonon yritystuoton johdosta! Onnea meille, teille ja muille!

http://www.teatterikone.fi/

Toivo kansikuvapojaksi

2009-07-22T23:02:00.002+03:00

Sellaista viestiä on liikkunut ilmassa (ilmassa kai viestit liikkuvat, ainakin matkapuhelimiin tullessaan), että Toivo Elvis Tähti pääsee Lasten Lystin kansikuvapojaksi. Sehän olisi varmasti Toivolle mieluista, saa sitä positiivista huomiota jostain kun se kotiväki on sellaista kun on... Eivät nimittäin osaa arvostaa lastaan. Toivo sai myös äskettäin oman blogin, johon pääsee tutustumaan Sanakoneen sivupalkista, tuosta oikealta puolelta, sen käden puolelta, jolla kätellään kun sanotaan päivää :)

Ajanhermolla!

2009-07-22T16:35:00.002+03:00

Teatterikone liittyi ensimmäisenä suomalaisena teatterina Twitteriin!

www.twitter.com

Hieman juttu hakee vielä uomaansa, mutta meillä on seurattavana vajaa 20 teatteria Yhdysvalloista ja Englannista. Mitähän tästä vielä aukeaa?!

hei vaan

2009-07-16T10:53:00.004+03:00

yritin päivittää omaa blogia ja alkuun heittikin tekstin tänne. Eipä siinä. Hyvää lomailua vaan tännekin!

Merirosvoilemasa Jyväskylän Kesässä

2009-07-12T20:15:00.009+03:00

Teatterikone osallistui
Jyväskylän Kesään
suunnittelemalla ja toteuttamalla merirosvoseikkailun Mäki-Matin
perhepuistoon perjantaina 10.7.
Nämä samaiset merirosvot etsivät
myös aarretta Aarresaari tapahtumassa sunnuntaina.

Luulen, että palatte halusta tietää lisää näistä hurjan näköisistä tyypeistä, joten täältä pesee!

PITKÄKOIPI-ARSKA. On vanhaa Pitkäkoipien merirosvo sukua ja pikkupojasta asti seilannut merillä. Hänet kuitenkin ajettiin pois Pitkäkoipien laivasta kymmenenvuotiaana, kun jalat eivät olleet kasvaneet tarpeeksi pitkiksi. Siitä asti Arska on ollut merirosvona useilla laivoilla, mutta mikään ei ole tuntunut omalta. Viimeisin pesti oli laivalla, jossa palveli myös nainen nimeltä Amanda. Naisen väitettiin tuovan laivaan epäonnea ja hänet ajettiin väkivalloin laivasta. Arska ei uskonut syytöksiin. Kun nainen laitettiin yli laidan, Arskan sydän kääntyi ympäri. Hän varasti laivasta jollan ja pelasti naisen. Nyt Arska tahtoo oman merirosvolaivan, miehistön ja alkaa sen kapteeniksi.

HAINHAUKKAAMA AMANDA. Alun perin prinsessa, joka oli purjehtimassa kuningas isänsä ja kuningatar äitinsä kanssa, kun merirosvot ryöstivät heidän laivansa ja Amandan. Amanda huomasi merirosvoelämän olevan paljon jännittävämpää kuin prinsessan, eikä enää halunnut lähteä merirosvojen laivasta. Hän opetteli miekkailemaan ja elämään merirosvon lailla. Näin kului useita vuosia, kunnes laivaan pestattiin uutta miehistöä. Uusien miesten mielestä nainen laivalla tuotti huonoa onnea ja muutkin merirosvot alkoivat uskoa tähän. He löysivätkin merkkejä, että laiva oli naisen takia kirottu: kokki oli laittanut ruokaan ihan liikaa suolaa, perämies tippui mereen (tosin hänet pelastettiin) ja kissa katosi. Kissakin kyllä löytyi muutaman päivän päästä, joku oli teljennyt sen vahingossa lastiruumaan. Mutta se oli jo Amandan kannalta liian myöhäistä. Hänet haluttiin pois laivalta. Amanda laitettiin kävelemään lankkua pitkin mereen. Amandalla ei ollut vaihtoehtoja, hän käveli lankulta mereen, mutta säikähti niin kovasti, että kadotti matkalla R-kirjaimen, eikä sitä ole vieläkään löytynyt. Amandan jouduttua veden varaan hän joutui hain haukkaamaksi, siitä hänen nimensäkin tulee. Amanda yritti taistella haita vastaan, mutta olisi käynyt huonosti ellei Pitkäkoipi- Arska olisi tullut häntä pelastamaan. Nyt Amanda haluaa oman laivan yhdessä Arskan kanssa ja sellaisen miehistön, missä on saa olla myös naisia. Naiset ovat vähintään yhtä pelottavia kuin miehet!

Ehkä saatte kuulla näistä merirosvoista vielä lisää!

Laukaankyliltä

2009-06-17T22:03:00.002+03:00

Teatterikoneen tehokaksikko on kiertänyt Laukaalla tämän päivää. Ensin täysi päivä lasten kanssa taideleirillä teatteria tekemässä ja tämän päätteeksi halpa-hallin kautta Laukaan teatteriin katsomaan Kesäyön unelmaa, teatteriaallon tuomareina. Ehdoton etu "vapaassa" kesässä on se, että pääsee katsomaan esityksiä. Sitä tässä on jo ehtinyt kaivatakin. Ja kun vielä olemme tämän paikallisen teatterikatselmuksen tuomariparina niin siitä tulee sopiva velvoite irroittautua toistuvasti kesän aikana kulttuurin pariin.

:) Huomenna saa maailmanensi-iltansa Laukaan taideleirin lasten näytelmä aarteenetsinnästä: Kissankuja. Esitys on suunnattu vain leiriläisten omaisille, eli kyseessä on todellinen kulttinäytelmä! Kodittomat lapset lähtevät kissankujalta kahden kissan opastuksella etsimään aarretta ja löytävät itselleen kodin Kirjailijan ja tämän vaimon luota.
Toimittaja kävi meitä tuossa joku päivä sitten haastattelemassa ja kysyi: "miksi lastenteatteria"? Lapsen mieli on pohjaton aarrearkku, siellä asuu luovuus joka vain kasvaa ja lisääntyy kun sitä käytetään, tahdon säilyttää oman mieleni samanlaisena -vastaisin nyt.

Aaro, miimikko, tuomari, mikä vaan